torstai 1. joulukuuta 2016

Kekkonen Helmi: Vieraat




Kirjan alussa valmistaudutaan pienimuotoiseen illalliseen. Kutsutut ovat ystäviä, naapureita, sukulaisia yhteensä vain muutama henkilö, mutta siitä huolimatta tilaisuus on illan emännälle suuri ponnistus. Isäntä on lähtenyt ostamaan lisää valkoisia ruusuja eikä häntä kuulu, kun vieraat jo saapuvat. Kutsuttujen lisäksi paikalle tupsahtaa tuntematon naispari, melko lailla juovuksissa. Heidät on kuulemma illan isäntä pyytänyt tulemaan.

Alun jälkeen kunkin henkilön tausta saa oman kappaleensa. Käy ilmi, että isäntäpariskunnan onnellinen liitto on alkanut menettää pohjaa lukuisten keskenmenojen ja jatkuvan uuden raskauden yrittämisen vuoksi. Senjalle lapsen saamisesta on tullut pakkomielle, Lauri puolestaan olisi valmis hyväksymään tilanteen ja jatkamaan elämää jotain uutta kohti.

Kaupungin yllä leijuvat värikkäät kuumailmapallot kuvataan useaan otteeseen, mutta niiden merkitys jää lukijan oman mielikuvituksen varaan. Voisivatko ne symbolisoida pysähtyneisyyden mahdottomuutta: joko ne karkaavat ilmaan tai läsähtävät maahan, ihan niin kuin unelma hyvästä elämästä: aikansa kestää ja sitten on jotain muuta.

Ei hassumpi lukukokemus, joskaan ei mitenkään järisyttävä. Ei hirveästi jättänyt jälkeä mieleen.


2 kommenttia:

  1. Minä myös odotin tältä jotain enemmän. Ok, monenlaisia kohtaloita, kaunista kerrontaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riitta k, kiitos kommentista! Kiva kuulla muitakin mielipiteitä :)

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.