Kohtalo, enteet, kaiken yhteys, maailmansielu – tässä
muutama teema Coelhon Alchemistiin. Poika jättää pappisseminaarin ja ryhtyy
paimeneksi, koska vain sillä tavalla hän pääsee matkustamaan. Nähtyään kaikki
Andalusian seudut, hän näkee unen pyramidien luo haudatusta aarteesta, josta on
tuleva hänen kohtalonsa, päämäärä jota hän lähtee tavoittelemaan. Matka on
pitkä, vaikea ja vaarallinen. Hän tapaa opettajia, kuten salaperäisen kuninkaan
ja alkemistin. Hän oppii asioita, saa vaurautta, mutta tulee myös ryöstetyksi,
elkein tapetuksikin. Loppujen lopuksi aarre löytyy hänen lähtösijoiltaan. Oliko
matka turha? Vai onko matka, erityisesti matka omaan sisimpään sittenkin
ihmisen varsinainen päämäärä?
Kirjan lopussa on Coelhon haastattelu, jossa mm. tällaisia
kysymyksiä:
Mikä on maailman
sielu? Miten se liittyy uskontoon tai henkisyyteen?
Alkemistin mukaan
kaikella on sielu – myös elottomilla aineilla, kuten kivet tai vesi. Onko näin?
Ovatko kaikki sielut
samaa? Vai eroaako ihmissielu muista jotenkin?
Ymmärrämmekö enemmän
elämän jälkeisessä ajassa?
Pitäisikö päästä eroon
ajan käsitteestä?
Kiehtova, ajattelemaan pakottava kirja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.