Suoraan kirjan takakannesta: ”Ulitskajan hieno kertomuskokoelma
jatkaa saumattomasti venl’isen kirjallisuuden pitkän tradition juhlaa. Kirjavat
ihmiskohtalot, niin traagiset kuin koomiset vuorottelevat, ja kertojanäänen
lämmin huumori ja älykäs ironia tekevät kirjasta lukuelämyksen”.
Tämän paremmin en osaa itse sanoa. Nimenomaan Ulitskajan
humoristinen ja samalla tarkkanäköinen tapa suhtautua kanssaihmisiin ja näiden
pikku heikkouksiin on hykerryttävää. Venäläisyys on toisaalta karmeaa ja
toisaalta niin rakastettavaa. Kyllä tässä jonkin sortin sukulaisuuttakin
tunnistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.