Jonas Gardellin kirja omasta perheestään. Kirja on osittain
faktaa, osittain fiktiota. Myös kertoja vaihtelee: välillä selvästi Jonas itse,
minä muodossa, mutta välillä kertoja kuvaa tapahtumia ulkopuolelta – onhan Jonas
Gardell (siis nyt fiktiivinen) kuollut
auto-onnettomuudessa! Tapahtumilla ei ole selvää logiikkaa: jäätyään
sanaharkassa alakynteen perheen isä häipyy kesken yhteisen lomamatkan, ja äiti
kehittelee koko ajan vaihtuvia selityksiä perheenpään poissaololle. Näin siksi
että isän lähtö olisi liian häpeällistä suvussa, jossa heikkouksiin ei uskota
ja joka on kuuluisa erityisen hyvästä kuulostaan (sic!). Yksi selityksistä on
miehen tutkimustyö Yhdysvalloissa. Loppujen lopuksi mies ilmeisesti on todella siellä
ollut vierailevana professorina, tosin paljon myöhemmin.
Kirja oli hauskaa luettavaa, mielestäni juuri sen humoristisen tyylin takia, mutta yhteisessä lukupiirissämme kaikki eivät pitäneet kirjaa mitenkään humoristisena. Näin eri tavalla me lukemaamme koemme.
Kirjassa on traagisiakin piirteitä, mm. kiusaaminen ja toveripiirin hyljeksintä, jota pieni Jonas joutui kouluaikoinaan kokemaan sekä äidin dementoituminen. Äidin persoonallisuuden hassuja piirteitä Gardell kuvaa humoristisesti, mutta dementiakuvauksiin tyyli istuu huonommin. Miten paljon oman sukunsa asioita on moraalisesti oikein käyttää hyväkseen, jäi pohdittavaksi. Omasta mielestäni fiktiivisen romaanin kirjoittajat voisivat ihan itse luoda omat henkilöhahmonsa, toisten mielestä taa ei ole väliä mitä vanhemmistaan kirjoittaa, ainakaan näiden kuoleman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.