Lassila Pertti, Kovassa valossa

Kahden naisen tarinan kautta Lassila kuvaa viime vuosisadan alkupuolen sääty-yhteiskuntaa Helsingissä. Kerronta on rauhallisen verkkaista ja tarkkaa.

Ensimmäisen osan päähenkilö Suoma on edennyt kotiapulaisesta lopulta johtajan rouvaksi; vaurautta tulee vuosi vuodelta lisää kun aviomies Heimo kohoaa juoksupojasta vakuutusvirkailijaksi, vakuutustarkastajaksi ja lopulta johtajaksi. Kaikki on hyvin kunnes Heimo kuolee äkillisesti ja selviää, että hän on kartuttanut omaisuuttaan osallistumalla vakuutuspetosten peittelyyn.

Toisen osan päähenkilö Heljä on kirjakaupan myyjätär, joka tutustuu Tarmoon, ensimmäisen osan päähenkilöiden poikaan. Tarmo on kauppatieteiden maisteri ja palvellut sodassa vapaaehtoisena Saksan Wiking-divisioonassa. Nuoret ovat kihlautuneet ja tulevaisuus näyttää Heljän silmissä vakaalta ja turvatulta. Tarmo haluaa kuitenkin, vastoin Heljän toivomusta, kertoa kokemuksistaan sodasta, jolloin selviää että hän on Ukrainassa osallistunut juutalaisten joukkosurmaamiseen. Vaihtoehtoa hänellä ei ollut. Ainoastaan siihen hän on itse voinut vaikuttaa, että lähti vapaaehtoiseksi Saksan rinnalle, joskaan ei siinä vaiheessa voinut tietää mitä se tulisi mukanaan tuomaan. Vai olisiko pitänyt ymmärtää paremmin? Mikä lopulta on ihmisen vastuu maailman tapahtumista. Voiko menneisyyden jättää taakseen ja elää elämäänsä menneitä ajattelematta? Onko niin, että jotkut asiat eivät jakamalla vähene, vaan päinvastoin pakottavat toisenkin ihmisen kantamaan samaa syyllisyyden taakkaa. Tästä kysymyksestä Heljä ei pääse vapaaksi ja hän purkaa kihlauksen.

Pidän Lassilan kerronnan tyylistä; miljöökuvaukset ovat eläviä ja rehellisen avoimesti hän kuvaa eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvia ihmisiä, heidän arvojaan ja ajattelutapaansa.