Valmiina ollaan

klikkaa kuva isommaksi

Kaikki alkaa olla valmista Ellin kotiintuloa varten. On hankittu sänky, leikkiaitaus, näyttelyhäkki, joka toimii myös autossa, panta ja remmi, ruokakuppi, koiraportti, liukumattomia karva-alustoja, Inupect forte .... mitäköhän vielä? Enää pitää rullata pois mattoja  ja sähköjohtoja.

Vinkulelut voivat joskus ihmisen korville sietämättömiä, mutta kuvan punaisen angry birdin kuulevat vain koirat.

klikkaa kuva isommaksi

Näyttelyhäkki on hyvä keksintö: sinne pentu voi halutessaan vetäytyä turvaan kuin omaan pesäänsä. Häkki on helppo ottaa mukaan myös autoon ja kyläreissuille. Oviverkot voi sulkea vetoketjulla tai jättää auki. Häkki taittuu kädenkäänteessä kasaan ja kulkee mukana kuin salkku.

Enää ei puutu kuin asukas; Godot'a mukaellen: ensi viikolla hän tulee:

Kuva: Kirsi Liikonen /Wäliharjun kennel, klikkaa kuva isommaksi

Eben Alexander: Totuus taivaasta

Kuulin tästä kuolemanrajakokemuksesta kertovasta kirjasta tuttavaltani ja kiinnostuttuani tilasin sen lainaksi HelMetistä saman tien. Kyseessä on Harvardin käynyt neurokirurgi, joka sairastui harvinaiseen E. coli-bakteeriperäiseen aivokalvontulehdukseen ja vajosi syvään koomaan seitsemäksi päiväksi. Tutkimusten perusteella hänen kaikki korkeammat aivotoimintansa olivat poissa pelistä, ja hänen henkiin jäämisensä todennäköisyys oli muutaman prosentin luokkaa. Kirja kertoo siitä, mitä hän tuona aikana koki.

Minuun kirja teki suuren vaikutuksen; vaikka minulla ei ole minkäänlaista kokemusta asiasta, tuntuivat hänen kuvauksensa sopivan omaan ajatusmaailmaani. Kirja palautti mieleeni aikaisemmin lukemani Eckhart Tollen teoksen Läsnäolon voima. Alexanderin kokemus ikäänkuin osoittaa oikeaksi Tollen esittämän ajatusmallin, M.O.T: Jumala on jokaisessa ihmisessä; vain mielen luoma ego on asian oivaltamisen esteenä. Mitä voimakkaampi ego on, sitä kauempana ihminen on todellisesta luonnostaan.

Tekijä on koonnut joidenkin kappaleiden alkuun viisaiden miesten ajatuksia.Muutamat niistä jäivät minulle erityisesti mieleeni: 
 
On kaksi tapaa tulla huijatuksi. Toinen on uskoa johonkin, mikä ei ole totta; toinen on olla uskomatta siihen, mikä on totta. / Sören Kirkegaard (1813-1855)

On vain kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä. / Albert Einstein (1879-1955)

Minun on oltava halukas luopumaan siitä, mitä olen, tullakseni siksi, mitä haluan olla. Albert Einstein (1879-1955)

Kansa on puhunut

klikkaa kuva isommaksi

Lähdin keskustaan katsomaan Sanomatalon valokuvanäyttelyä Helsingistä 125 vuoden ajalta ja ajauduin todistamaan kansan valtavaa kiinnostusta eduskunnan äänestykseen uudesta avioliittolaista. Riemulla ei ollut rajoja kun tulos lakivaliokunnan esityksen kaatumisesta tuli julki ja tasa-arvoinen avioliittolaki saa edetä. Tuntui hyvältä nähdä niin paljon iloisia ilmeitä ympärilläni. 

Henkilökohtaisesti asia ei ole minulle kovin läheinen, mutta pidän tulosta hyvänä. Kun asian merkitys on noin suuri osalle väestöä, eikä sen hyväksyminen ole keneltäkään millään tavalla pois, niin en ymmärrä miksi sitä silti niinkin kiihkeästi toisaalla vastustetaan. Tämä päätös muuttaa yhteiskuntaamme avoimempaan ja raikkaampaan suuntaan.

Vanha ikkuna

klikkaa kuva isommaksi

Vanhan talon ikkunassa on rauhallinen tunnelma; sama tunnelma vallitsee myös tuvassa ikkunan takana. Ulospäin heijastuu puiden takana kimalteleva Pihlajaveden pinta.

Valokuvatorstai, haaste 346: Ikkuna

Töpönarttu ....

....  on nyt sitten omani! Sovimme asiasta kasvattajan kanssa juuri äsken.Kuvia löytyy edellisestä postauksestani.

Lisää pentukuvia

H-hetki lähestyy, vielä kaksi viikkoa odotusta! Uniini pikku-Elli onkin jo saapunut.
Odottavan aika on pitkä, mutta ihana! Kaikeksi onneksi pennun kasvattaja on laittanut runsaasti kuvia facebookiin. Tässä pari niistä:

Kuvat: Kirsi Liikonen /Wäliharjun kennel

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Pennut ovat nyt kuuden viikon ikäisiä ja luonteet alkavat vähitellen ilmentyä. Kuvien töpönarttu on kuulemma juuri sellainen kuin olen toivonut. Toivon kovasti, että juuri hän on se omani.
 
Tässä vielä ryhmäkuva, jossa pojat painii ja tyttö katsoo kameraan:

klikkaa kuva isommaksi

Hassu haukkaaja

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Laatikoistani löytyy mitä hassuimpia esineitä. Niinkuin nyt pullapihdit. Kertaakaan en ole näitä tainnut käyttää: pihdit ovat - yhdessä samaan sarjaan kuuluvan kakkulapion kanssa - äitini perua. Mutta kun oikein tarkkaan niitä tutkin, niin huomasin että kaiverruksena on äitini nimi ja oma syntymäaikani! Ovatkin siis oma syntymälahjani! Ehkä näillä ei niin hirveästi ole käyttöarvoa, mutta tunnearvoa sitäkin enemmän. 

Hyvä tietää, että vaikka en ole syntynyt kultalusikka suussa, niin sentään hopeiset pullapihdit näpeissäni ;)

Makroviikot, haaste 2014/11 : Hassu