 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Sattuipa taas niin sateinen ja tuulinen sää, ettei mieli tee nenäänsä ulos laittaa. Valoakaan, siis luonnon valoa, ei riitä kuvaamiseen sisällä, joten kirkasvalolamppu saa toimia aurinkonani. Kohteita kyllä löytyy, kun kuvaamisen palo alkaa poltella mieltä.
Tällä kertaa silmääni sattui rypäleiden pehmeän nukkainen pinta. Kummallista, että pölyksi luulemani nukka ei pesussakaan lähde. Ei se taidakaan olla pölyä; ehkä se on jotain rypäleille itselleen ominaista hometta tai hiivaa, joka kuuluu asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.