Vuoden vaihtumista odotellessa

 Uusi vuosi raketteineen on aina pienen jännityksen paikka koiraperheessä. Ainakin ennenkuin on selvinnyt, miten koira asiaan suhtautuu. Montyn kanssahan mitään huolta ei ollut: Monty ei reagoinut raketteihin millään tavalla, ei sisällä eikä ulkona.

Ellistä on liian aikaista tietää. Viime vuonna Elli oli ihan pikkupentu, jolle kaikki oli uutta, joten raketit eivät siinä mielessä poikenneet muusta uudesta ja oudosta. 
Nyt on kuulunut paukuttelua jo jonkin verran, eikä Elli ole toistaiseksi paljon korviaan lotkauttanut. Sohvan nurkassa on hyvä odottaa vuoden vaihtumista. 

Vielä ei ole puolen yön aika, eikä pahinta ole koettu. Äsken paukahti vähän enemmän ja olohuoneen ikkunaan näkyi komea ilotulitus taivaalta, ja siihen Elli kyllä uniltaan havahtui ja hyppäsi alas sohvalta. Nyt tultiin työhuoneeseen tekemään tätä postausta ja  Elli nukkuu jaloissani.
Toivottavasti loppuyö sujuu ilman paniikkia.

Onnellista ja leppoisaa vuotta 2016 kaikille blogini seuraajille!

Ritarinkukka

klikkaa kuva isommaksi

Tänä vuonna suosituin joulukukka on omalla kohdallani ollut amaryllis eli ritarinkukka. Ja tänä vuonna ne ovatkin komeampia kuin koskaan.

Elli opettelee kotiseutuaan

Vähitellen alamme Ellin kanssa löytää sopivia lenkkeilyreittejä. Usein olemme kulkeneet jokivartta vanhoille paikoille marinaan ja siitä edelleen koirarantaan, missä Elli saa juosta kavereiden kanssa vapaana. Sinne vain on sen verran matkaa, että vähintään puolitoista tuntia pitää reissuun kaikkineen varata.

Tänä aamuna tavattiin heti ulos tultuamme emäntineen kultainen noutaja Liinu, josta tuli Ellille hyvä kaveri. Kierrettiin porukalla Telaniitty, jossa on hyvät tilat juosta vapaana ilman pelkoa autoista. Näillä kulmilla en ole uskaltanut vielä pitää Elliä vapaana muutoin kuin toisen koiran kanssa. Pelkään, että yksikseen Elli voisi lähteä etsimään virikkeitä esimerkiksi kanin jäljistä. Liinun kanssa kaikki meni hienosti.

Myöhemmin käytiin Ellin kanssa vielä kahdestaan kokeilemassa vapaajuoksua niityllä. Jonkin verran Elli kulki omin päin hajujen perässä, mutta tuli kuitenkin kutsusta ja pillillä vislaamalla. Noin nuorelle, nopealle ja energiselle koiralle vapaana juokseminen on ihan elinehto, ja siihen Telaniitty näyttää sopivan erinomaisesti, ainakin näin pakkassäällä. Muutoin niitty on aika vetinen. Parasta siinä tietysti on, että se on melkein kodin nurkalla. 

Jouluvalot

Mustan joulun pelastus.  Vilkkuvista värivaloista en välitä, mutta lämminsävyiset ledit ovat kivat: näyttävät tien kotiin.

Aattoiltana

klikkaa kuva isommaksi

Kiltit tytöt saavat lahjoja. Elli tutkii tarkkaan, minkä avaa ensimmäisenä.

klikkaa kuva isommaksi

Paras paketti  taisi tulla Sulolta.

klikkaa kuva isommaksi

Parasta lahjoissa taisi sittenkin olla paperien repiminen. Vähän käy voimille tämä ylenpalttinen hössöttäminen.

 

Jan Guillou: Sokea piste

Kirjaston best seller –hyllystä mukaan napattu kirja osoittautui mainioksi lukukokemukseksi.

Ollaan Ruotsissa, Tukholman liepeillä Saltsjöbadenin hienossa miljöössä toisen maailmansodan jaloissa. Lauritzenin saksalais-norjalais-ruotsalaista perhettä koettelevat sota-ajan hankaluuksien ohella perheen sisäiset ristiriidat, kun osa perheen jäsenistä toimii aktiivisesti Norjan vastarintaliikkeessä ja osa Wehrmachtin upseerina Saksassa.

Sota-ajan kuvauksia moniin maihin sovitettuina on jo luettu kosolti, mutta miltä elämä maistui sota-ajan Ruotsissa on vähemmän kaluttu luu.   

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja on neljäs osa sarjassa Suuri vuosisata,  josta aikaisemmin ilmestyneet osat ovat Sillanrakentajat (2012), Keikari (2013) sekä Punaisen ja mustan välissä (2014).

Lintujen talipallot ...

... kiinnostavat muitakin kuin lintuja

Loppujen lopuksi talipallot piti viedä takaisin Kokelle, kun Elli ei saanut niiltä rauhaa ollenkaan.

Koken pihalla oleviin talipalloihin ylettääkseen Elli seisoi kahdella tassulla varpaillaan ja venytti kieltään paremmin yltääkseen. Kun sekään ei auttanut, niin sitten Elli ryhtyi repimään alas koko pensasta, johon pallot on ripustettu. Tulevan aitaremontin vuoksi pensas joudutaan joka tapauksessa leikkaamaan alas, niin että ei Elli  ihan korvaamatonta tuhoa aikaan saanut.
 

Ensimmäiseksi kotiin palattuaan Elli juoksi pihalle etsimään talipalloja, mutta joutui pettymään: niitä ei siellä enää ole. Eikä tule, sorry vaan linnut ja oravat!

Aamukävelyllä jokirannassa ...

.. vaihdettiin kokemuksia sterilointileikkauksesta kultaisen noutajan kanssa, jonka leikkauksesta oli neljä viikkoa. Ellillähän takana on vasta viikko toipumista. Hyvin on mennyt molemmilla. Ellillä on edessä vielä viikon verran rauhallista remmikävelyä ja kaulurin kanssa pärjäämistä, mutta pian päästään taas koirarantaan juoksemaan vapaana.

 

Ensi lumi (räntä)

kuva paranee klikkaamalla

Odottamatta ja yllättäen alkoi iltapäivällä tulla taivaalta valkoisia hiutaleita. Elli katseli ihmeissään - ei ehkä muista viime talvesta, kun oli silloin niin pikkuinen. Hauskaltahan tämä vaikuttaa!
 

kuva paranee klikkaamalla

Vähän myöhemmin, illan hämärtyessä oli jo tunnelmallisen näköistä:

kuva paranee klikkaamalla

kuva paranee klikkaamalla

kuva paranee klikkaamalla

Vaihtelu virkistää - tai sitten ei

klikkaa kuva isommaksi

Elli on nyt ihmeissään, kun välillä on päässä pönttö ja välillä taas koko tyttö on kummallisen pyjaman sisällä (body). Body on hyvä, kun sen kanssa pääsee rapsuttamaan korvia, syömään ja paremmin heittelemään leluja. Ulos bodyn kanssa ei paljon ole asiaa; ensinnäkin se kastuu sateessa ja toiseksi sen kanssa ei voi hoitaa asioitaan. Ulkona siis on oltava joko remmi tai kauluri. 

Body, joka alkuun vaikutti lupaavalta, on osoittautunt pikkuisen petolliseksi. Kun tänä aamuna heräsin, nukkui Elli vieressäni - ilkosillaan, ilman bodya. Asuste on jo sen verran venynyt, että saattaa valua pois päältä kokonaan. Onneksi Elli ei ollut käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, ja leikkaushaavaa ei ilmeisesti ollut käsitelty hampailla. 

Yksin en siis uskalla Elliä jättää ilman kauluria, joten ei siitä loppujen lopuksi kokonaan irti päästy. Onneksi Elli ei näytä siitä kovasti pahastuvan, leikkiminenkin onnistuu jo kaulurista huolimatta. 

Vauvabody vs. kauluri

klikkaa kuva isommaksi

 Noran ja Tiitin vinkistä kävin ostamassa Ellille vauvabodyn. Jospa sen avulla vältettäisiin kauluri. Ihan alkuun ei body herätä Ellissä suurta innostusta, mutta ehkä se kuitenkin on mukavampi kuin pönttö päässä. Tärkeintä on, että toipilas ei itse pääsisi leikkaushaavaa hoitamaan.

klikkaa kuva isommaksi

En tiedä onko Ellin nyt vetänyt hiljaiseksi uusi puku vai aamulla annettu kipulääke. Joka tapauksessa Elli on asettunut päivälevolle ja siihen paras paikka näyttää olevan Sulolta lainaksi saatu tyyny.

klikkaa kuva isommaksi

Retkielämää olohuoneen lattialla

klikkaa kuva isommaksi

Elli oli eilen sterilointileikkauksessa. Nyt pitää olla aloillaan eikä sängylle saa hypätä, sen paremmin kuin sohvallekaan. Tämä on Ellille outoa. Niinpä nukumme molemmat nyt olohuoneen lattialla.

klikkaa kuva isommaksi

Siinä pötkötellessä voimme samalla ihailla harvinaisen komeaa amaryllistä.

klikkaa kuva isommaksi

Jonkman Linus: Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous.

Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu kirjanen. Jonkman lukeutuu itse introvertiksi ja hyvin hän tätä ominaisuutta valottaa. Introversio ei ole tauti, sen enempää kuin esimerkiksi ujous, jota kuulemani mukaan jossain päin maailmaa pyritään parantamaan lääkkeillä.
 

Ekstroversio on vain viime aikoina ollut vallitseva muoti, kun työpaikoille halutaan hyviä tyyppejä ja tekemisen meininkiä – siis silläkin uhalla että tuloksena on paljon pöhinää, vähän tuloksia.

No, hyvä että introverttien vahvuudet tehdään tunnetuiksi, niitähän ovat mm. kyky itsenäiseen ajatteluun ja pitkäjännitteiseen työskentelyyn. Ryhmätyössä parhaaseen päästään, kun ryhmässä on sekä ekstroverttejä että introverttejä.  Tyypit täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan.

Jonkmanin kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta editointia se olisi kaivannut. Samat asiat kertautuvat uudestaan ja uudestaan; lukijalle tulee tuon tuostakin tunne jo luetusta. Vaikka onhan kertaus opintojen äiti.

Lopussa on testi, jolla lukija voi testata oman intro-/ekstroversionsa osuudet. Sitä en jaksanut tehdä (se on uuvuttavan pitkä, joten en voi olla täydellisen introvertti). Sen sijaan tein toisen testin (linkistä http://www.arealme.com/16types/fi/), jonka mukaan olen noin 60% introvertti ja tyypiltäni filosofi. Nämä ovat hauskoja nämä testit. Käypä sinäkin tutustumassa itseesi!