Omakuva

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 144: Omakuva

Kuva on tänään otettu ja se kertoo tämänhetkisestä haasteestani: etäsalaman käytön opettelemisesta. Olen hiljattain hankkinut toisen salaman ja olen vähän opetellut valaistuksen säätämistä kahden salaman avulla. Omakuvassa tosin on vain yksi salama. Kameran oma salama, jonka välähdys näkyy luvassa, välähtää ennen kuvaushetkeä ja antaa vain sykäyksen etäsalaman laukaisemiseksi.

Kohti valoa

klikkaa kuva isommaksi

Pimeästä kohti valoa mennään. Onneksi. Ja kun päästään loppiaiseen ja joulukoristeet korjataan pois, tuntuu kuin henki alkaisi taas kulkea. Äitini piti joulukuusta sisällä helmikuuhun asti, niin ihastunut hän oli joulun koristeisiin ja tunnelmaan. Minua koristeet alkavat ahdistaa ja haluan pian siirtyä kevättalveen.

klikkaa kuva isommaksi

Agatha Christie: Grand Tour – matkalla maailman ympäri, Mathew Prichard, toim.

Kirja kuvaa vuonna 1922 tehtyä maailmanympärimatkaa Agatha Christien äidilleen lähettämien kirjeiden välityksellä. Nuori Agatha Christie oli miehensä mukana brittiläisen kauppavaltuuskunnan matkalla, jonka tarkoituksena oli markkinoida merkittävää Brittiläisen imperiumin näyttelyä. Matkakohteina olivat Etelä-Afrikka, Australia, Uusi-Seelanti, Havaiji ja Kanada. Kotimatkalla Christie viipyi myös tätinsä luona New Yorkissa.

Matkaseuralaisiaan Agatha Christie kuvaa kainostelemattoman tarkkanäköisesti ja antaa esimakua tulevasta psykologisten jännäreiden taitajasta. Kirja antaa hyvän kuvan tuon ajan matkustamistavoista ja ennen kaikkea se valottaa millainen mahti Brittiläinen imperiumi oli: sen alueellahan aurinko ei koskaan laskenut. Ei ihme, jos tämän päivän briteillä, varsinkin yläluokan edustajilla, on vaikeuksia sopeutua vähentyneeseen valta-asemaansa ylipäätään ja erityisesti Euroopan Unionissa.

David Nicholls: One day

Kahden ihmisen elämää tarkastellaan  heinäkuun 15. päivänä kahdenkymmenen vuoden ajan. Emma ja Dexter ovat ystäviä, ehkä enemmänkin kuin ystäviä. Ainakin Emma alitajuisesti toivoo alusta asti syvempää suhdetta Dexteriin, Dexteriltä vie vähän kauemmin oivaltaa tämän ihmissuhteen erityinen laatu. Dexter on komea ja suosittu, ja aikamoinen paskiainen; vain mieskirjailija on voinut sukeltaa näin syvälle miesnarsistin sieluun. Ennen loppua kirja saa aika yllättävän käänteen, jota ei ole syytä tässä paljastaa ettei lukukokemus menisi pilalle, jos vaikka joku aikoisi tämän lukea.

”Big, absorbing, smart”, ” Incredibly moving” ja ”A Wonderful, wonderful book” – näin kirjaa luonnehditaan sen kannessa.  Eikä se ihan hullumpi olekaan.

Viimeinen pisara

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 86: Loppu

Piparkakkutalo

klikkaa kuva isommaksi

Piparkakut kuuluvat jouluun ja piparkakkutalo varsinkin. 

Tänään joulupäivänä satoi lunta niin sakeasti, että ikkunasta katsoessa saattoi kuvitella asuvansa piparkakkutalossa hankien keskellä. Ulos ei tehnyt mieli lähteä, ja aika kului rattoisasti televisiosta elokuvia katsellessa. Fanny ja Aleksander näyttää itsestään aina uusia ulottuvuuksia ja Ihana on elämänkin jaksaa kummasti katsoa vuodesta toiseen, vaikka se niin naiivi onkin - ja liiaksi rahan ympärille keskittyvä, kovin amerikkalainen.


Mustaa ja valkoista, haaste 143: Joulu

Olkipukki ja lukeva tonttu

klikkaa kuva isommaksi

Oikea joulupukki on tehty oljista. Mutta mitä mahtaa pukin apulainen lukea: listaa kilteistä ja tuhmista lapsista, joululaulujen sanoja vai jotain ihan muuta?

klikkaa kuva isommaksi

Hyvää Joulua!

Makroviikot, haaste 85: Joulukoriste

Puukkoja ja laatikoita

klikkaa kuva isommaksi

 Loppukirjainhaaste 12: KO

Puukko tuli ensin mieleen ja ehdin sen jo kuvata ennen kuin tulin ajatelleeksi, että haastesana voisi olla ajankohtaisempikin. Siis tietenkin laatikko: lanttulaatikko, porkkanalaatikko tai perunalaatikko. Niitäpä ei tietenkään ollut nyt käsillä, mutta onneksi hyllystä löytyi sentään ipodin laatikko.

klikkaa kuva isommaksi

Novellihaaste

Sain Simpukalta haasteen listata viisi novellia tai lyhyttä tarinaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Tehtävä on vaikea, koska en useinkaan lue novelleja.  Niinpä listaani tulee novelleja, jotka olen lukenut hyvin kauan sitten. Kovin hyvin en noita novelleja yksityiskohdiltaan edes muista, mutta tunnelma ja perussanoma ovat jääneet mieleen. Näitä suosittelen:

Nikolai Gogol: Päällystakki

Kertomus nukkavierusta pikkuvirkamiehestä, jonka suurin haave ja päämäärä on uuden päällystakin hankkiminen. Kovan ponnistelun jälkeen haave toteutuu, mutta elämän auvo ei kauan kestä kun päällystakki varastetaan.

Guy de Maupassant: Rasvapallo

Kertomus Rasvapalloksi kutsutusta prostituoidusta joka auttaa sotaa pakenevaa seuruetta toiveenaan hyväksynnän saavuttaminen ihmisiltä, jolta aitoa myötätuntoa ei kuitenkaan heru.

George Orwell: Eläinten vallankumous

Aina ajankohtainen satiiri maatilan eläinten kapinasta ja uudesta tasa-arvoisesta järjestelmästä, joka tosiasiassa osoittautuu vanhaa järjestelmääkin autoritaarisemmaksi totalitarismiksi.

Irène Némirovsky: Tanssiaiset

Tanssiaiset kuvaa nuoren tytön näkökulmasta nousukasmaisten vanhempien pyrkimyksiä edetä seurapiireissä. Kuvaus on sattuvaa, ja tytön keino kapinoida alistetussa asemassaan on mielikuvituksellinen, hauskasti keksitty.

James Herriot: mikä tahansa eläinlääkäritarina kirjasta Let sleeping vets lie.

Hulvattomia tarinoita eläinlääkärin elämästä Englannin maaseudulla.

Nyt pitäisi haaste lähettää eteenpäin innokkaille novellin ystäville, mutta valitettavasti en osaa nimetä ketään erityisesti. Mutta oma-aloiteisuus kunniaan: ota Sinä vastaan viestikapula ja listaa viisi suosikkinovelliasi!

Ja anteeksi, Simpukka, että vastaaminen kesti näin kauan!

Puhtaus on puoli ruokaa

klikkaa kuva isommaksi

Juhlaan valmistautuminen alkaa perinteisesti saunasta, mutta paremman puutteessa se alkaa suihkusta.



Mustaa ja valkoista,  haaste 142: Valmistautuminen

Ystävykset pallon kimpussa

klikkaa kuva isommaksi

Jos oli mustan koiran (Montyn) kuvaaminen vaikeaa, niin tumman ja vaalean saaminen samaan kuvaan ei ole yhtään helpompaa. Paminaa on tässä vähän vaalennettu. Jos taas kuva olisi valotettu Paminan kannalta sopivasti, olisi Venny palanut kokonaan puhki. Onneksi photoshopilla voi vähän kikkailla :)

 

Murphy kiusaa meitä

Mr. Murphy on jälleen näyttänyt mahtinsa. Tällä kertaa meidän keittiössämme. Aikaisemmin kerroin jo, miten Virosta tilatut kivitasot olivat väärin hiotut. No, uudet tasot tulivat ja keittiö saatiin jo käytettävään kuntoon, joskaan ei valmiiksi. 

Koska kivitaso on 5 mm ohuempi kuin entinen puutaso, jäisi seinälaattojen ja työtason väliin ruma rako, johon myös menisi kosteutta. Asia ratkaistiin välitilojen lasituksella. Valkoisen lasin takaa vanhat laatat eivät näy, joten niitä ei tarvinnut edes poistaa. Mukavaa ja käytännöllistä. Ensimmäinen pitkä lasi saatiin altaan taakse paikoilleen jo ennen itsenäisyyspäivää. Viime perjantaina piti asennettaman loput lasit paikoilleen. Vaan kuinkas kävikään: valkoisen lasin sijaan tuli läpikuultavat lasit, ja osittain vielä väärillä mitoilla.

Seuraava yritys on tiistaina. Jos kaikki käy hyvin saadaan keittiön kasvojen kohotus silloin valmiiksi.

Jouluperinne

klikkaa kuva isommaksi

Meillä jouluperinteeseen kuuluu aattona puolenpäivän open house, jolloin tarjolla on joulupuuroa. Jouluun kuuluvat myös 1950-luvun paperiset tontut, jotka ovat kulkeneet mukanani lapsuudenkodistani asti. Puuro maistuu heillekin.


Valokuvatorstai, haaste 268: Perinne 

Makroviikko/Teema, haaste 85: Joulukoriste

Suolaa ja pippuria

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 84: 3X12

Pitsiliina

klikkaa kuva isommaksi

Pienet pitsiliinat kuuluvat kattauksessa lautasten väliin.

klikkaa kuva isommaksi

Kirjaimet, haaste 011: loppukirjaimet SI

Kultaa ja samettia

klikkaa kuva isommaksi

Kohta puoliin saa ruveta kaivamaan esiin joulukoristeita. Niitä on vuosien varrella kertynyt aivan riittävästi  - osa peräisin ihan lapsuuskodista - eikä uusia siis tarvitsisi ostaa. Enkä ostakaan, paitsi pari vuotta sitten ihastuin näihin palloihin enkä malttanut jättää hankkimatta. Meillähän ei perinteisesti edes ole joulukuusta, joten näitä täytyy ripustella lamppuihin roikkumaan.  

Ihania jolukoristeita on Sampo-kuja pullollaan. Kiva olisi aina kantaa kotiin kaikenlaista uutta hömpötystä, mutta kun en osaa mitään heittää pois, niin uutta ei loputtomasti mahdu kaappeihinkaan. Parasta tyytyä vanhoihin helyihin.

Miten mahtavat toiset toimia. Ostavatko joka jouluksi uudet koristeet?

Pienellä präntätyt ohjeet

klikkaa kuva isommaksi

Käyttöohjeet ovat usein niin pienellä präntättyjä, että niistä selvän saa vain suurennuslasin avulla. Hankaluus on siinä, että tällä tavalla näkee kerrallaan vain rajatun alueen.



Mustaa ja valkoista, haaste 141: Rajattu

Kivitasot

Keittiön kivitasot (graniitti, väri Tan Brown) saatiin toisella yrittämällä paikoilleen - nipin napin itsenäisyyspäiväksi. Ensimmäisellä kerrallahan lieden ja altaan aukot olivat väärin leikatut. 

Tasot tilasin Diapolista. Virolainen firma, ja täytyy sanoa, että työn jälki on hyvä samoin kuin toimituksen palveluasenne, aukkojen kohdalla sattuneesta kömmähdyksestä huolimatta. Virhe korjattiin ja lopputulos on hyvä. Hinta-laatusuhde on erinomainen.
 
Olen oikein tyytyväinen tulokseen. Projekti tosin on vielä vähän kesken välitilan lasituksen osalta. Tiskialtaan taakse lasi on jo asennettu ja muut osat tullevat tällä viikolla. Keittiön ilme koheni kivasti, vaikka kaapistoja ei vaihdettukaan.

Ruista ranteeseen

klikkaa kuva isommaksi

Tätä voin suositella. Se on juuri sellaista kuin oikean ruisleivän tulee olla. Maku lapsuudesta.



Valokuvatorstai, haaste 267: Voima

Sinivalkoinen

klikkaa kuva isommaksi

 Sinivalkoinen kuvio löytyy munakupeista.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 83: Sinivalkoinen


Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Kesämuistoja

klikkaa kuva isommaksi

Tämän viikon kirjainhaaste vie ajatukset muistoissa kesään. Heinän sato korjataan latoon. Alakuvan paalit tosin ovat ohran jäljiltä.

klikkaa kuva isommaksi

Kirjaimet, haaste 010: Loppukirjaimet =  TO

Musta valkoisella

klikkaa kuva isommaksi

Monty lumessa - voiko enää mustavalkoisempaa olla?



Mustaa ja valkoista, haaste 140: luonnollisesti mustavalkoinen

Raitasukat

klikkaa kuva isommaksi

Sukat kutoo sukkelaan. Toisaalta on hauskaa, kun työ valmistuu, mutta toisaalta on tylsää kun iloa riittää vain lyhyeksi aikaa. Vähän sama kuin lukemisen kanssa: hyvä kirja loppuu aina liian nopeasti. Huonon kanssa taas toisin päin.

Pitkään aikaan en ole kutonut mitään, ja sukkia vielä vähemmän. Olinkin siis iloisesti yllättynyt kun kantapää onnistui.

klikkaa kuva isommaksi

Raidat tulivat ihan itsestään, kun lankana oli Novitan 7 veljestä Raita (899). Eri värit eivät vain kulje aivan säännöllisesti, minkä voi huomata valmiiden sukkien raidoista.

Keittiöremppaa

klikkaa kuva isommaksi

Keittiön kivitasot toimitettiin sovittuna päivänä ja oikean pituisina, mutta altaan aukko oli väärin leikattu. Koko homma meni uusiksi. Välitilan lasia ei sitäkään nyt päästä laittamaan eikä hanaa ja allasta paikoilleen.

Retkielämä ilman keittiötä jatkuu ensi viikkoon. Toivottavasti ei yli itsenäisyyspäivän, mutta kaikkeen on parasta varautua. Harmillista!!

Tuulta ja tuiskua

Tällaista säätä tarkkailee mieluiten ikkunan takaa.

klikkaa kuva isommaksi

 Parvekkeellekaan ei ole menemistä.

klikkaa kuva isommaksi

Kauppareissun vuoksi oli pakko kuitenkin puskea itsensä tuiskun sekaan. Autolla en sentään lähtenyt liikenteeseen.

Kaksin aina kaunihimpi

klikkaa kuva isommaksi

Ovat niin ollakseen nuo banaanit, mokomatkin  imelät, pitkulaiset blondit. Aina kiehnäämässä keskenään: eivät arvosta meikäläisen mehukkuutta, eivät edes tätä silmiä hivelevää pyöreyttä. Mutta eipä tupata jos ei tykätä. Meikäläisellä on paremmat maisemat muualla. Kolmanneksi pyöräksi en rupea!


Valokuvatorstai, haaste 266: Kolmiodraama

Tunne itsesi!

Maya horoskoopin mukaan olen

Keltainen Magneettinen Aurinko

Keltainen Aurinko

Olet universaalia tietoisuutta kantava hallitsija. Olethan Keltainen Aurinko, Universaalin tulen voima. Sinulla on elämään hyvin korkeat laatuvaatimukset ja ihanteet, jotka tulisi tehdä todeksi. Uneksit kaikesta kauniista, mitä elämä ja ihmiset voivat olla. Olet ystävällinen, jalomielinen, myötätuntoinen, huolehtiva ja suojeleva romantikko. Olet monipuolinen ja tiedät paljon eri elämänalueilta. Pidä mielessäsi, että sinun ei suinkaan tarvitse hallita kaikkia alueita täydellisesti.

Magneettinen

Sinua ohjaa päämäärän magneettinen sointu, numero yksi. Tämä kertoo, että sinulla on elämässäsi mahdollisuudet hyvin vahvaan itsenäisyyteen. Maya-astrologisesti ilmaistuna sinua ohjaa oma voimasi kaksinkertaisena. Sinulla on hyvät edellytykset kuunnella juuri omaa itseäsi ja sisäistä ääntäsi. Tämän numeron ohjaamana tehtäväsi on löytää tai selkeyttää päämääräsi. Kun olet selvittänyt ne itsellesi, voit saavuttaa ne suoraviivaisemmin ja selkeämmin.

Tämähän sattui, sillä Nalle Puh -persoonallisuustestin mukaan olen Risto Reipas ;)



Linkin tänne löysin Wonders-blogista.  Kuka Sinä olet?

Murusia pöydältämme

klikkaa kuva isommaksi

Murusia riittää, varsinkin patonkia leikatessa. Lattialle podonneina ne ilahduttavat koiravieraitamme, jotka aina ensimmäiseksi toivorikkaina juoksevat keittiöön nuuskimaan kaapin seinustaa.

Makroviikko, haaste 82: Muru

Kaura

klikkaa kuva isommaksi

 Kukkura kuorma puitua kauraa

klikkaa kuva isommaksi

Kirjaimet, haaste 009: loppukirjaimet RA

Lempeys, huoneessa auringonvalo ...

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 139: Teksti:

Kuva sinusta: 

rintaneula, keltakukkainen, 

lempeys, kaste kukilla, 

jossakin oka - 

huoneessa auringonvalo, 

ääniä, hajua pihalta, 

kädet käänsivät sivun sivulta. 

Sinun silmiäsi kannamme me. 

Kosteus portaikossa, koleus. 

Muistot aamiaispöydän ympäriltä, 

tummenneet, itsevalaisevat. 

Kaasuliesi ruostunut rikki. 

Kuva sinusta: 

huolekkuus, väreilevät lehvistöt 

tiiliseinää vasten. Myös isä lepää, 

meissä. 

Missä oli raskautettuja hartioita, 

siellä oli siipiä.

- Bo Carpelan, suomentanut Tuomas Anhava-

Vaihteeksi käsityötä

klikkaa kuva isommaksi

Olen tuurikutoja. Aika ajoin innostun neulomaan (tai siis kutomaan; minulle puikkojen heiluttaminen on kutomista) villapaitoja, mutta niin ei ole käynyt nyt muutamaan vuoteen. Nykyisin huoneet ovat niin lämpimiä, että villapaitaa ei jaksa sisällä pitää. Sormia kuitenkin välillä syyhyttää, joten päätin ruveta kutomaan sukkia. Raitoihinkaan ei tarvitse ostaa eri värejä kun sukkalanka on valmiiksi raidoitettu. Kätevää!

klikkaa kuva isommaksi

Suuntana horisontti

klikkaa kuva isommaksi

Merellä, niinkuin elämässä, tarvitaan kompassia. Varsinkin sumussa kun eteensä ei näe selvästi, mutta myös kirkkaalla ilmalla silloin kun määräpää on horisontin takana.


Valokuvatorstai, haaste 265: Piti inspiroitua kuvasta

Valaistuksen harjoittelua napeilla

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikon aiheena no 81 on nappi. Nappi ei tarjoa kauheasti vaihtoehtoja kuvakulman suhteen, joten ajattelin kokeilla erilaisia valaistuksia. Ylempi kuva on otettu kirkasvalolampun valossa (valo vinosti vasemmalla) ja alempi niin, että kirkasvalon lisäksi vinosti oikealla on salama. 

Omasta mielestäni alempi kuva on parempi, vaikka salamaa yleensä ottaen vieroksunkin (koska en osaa sitä kovin hyvin käyttää). Nyt mietin, että oikeastaan olisi hyvä opetella valaistuksen hienouksia enemmänkin: ehkä pitäisi hankkia toinen salama niin, että voisin opetella valon ja varjon hallintaa kahdella salamalla.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvien siirtäminen blogiin tyssäsi ilmoitukseen, että ilmainen tila (1G) on käytetty loppuun. Se varmaan johtuu siitä, että loudasin kerran yhden raw-kuvan vahingossa pienentämättä (joskin JPG-muotoon muutettuna). En millään keksi, miten saisin vanhoja kuvia pois googlen tililtä. Nyt voin vain loudata kuvia pienemmässä muodossa (max 800x800) tai ostaa maksullista tilaa. Onkohan kenelläkään kokemusta näistä asioista? Kaikki neuvot ovat tervetulleita.

Kortti

klikkaa kuva isommaksi

 Käytän mielelläni kirjanmerkkinä korttia. Tämä on yksi suosikeistani. Olen sen saanut joskus joulukorttina sisareltani ja se on mielestäni tavattoman herttainen.  "Loppusoitto" on sodan päättymisen 60-vuotismuistokortti, ja se on painettu sotaorpoasian hyväksi. Kortin on tehnyt Hilkka Ala-Kurhila ja kuva on Hilkka Poikosen (liekö sama Hilkka?) piirros Haapamäen Yhteiskoulusta 25.3.1945.

Kun pöydällä sattui vielä lojumaan puolivallaton presidentti niin siinä tuli toinen TI-loppuinen kaupan päälle.
 

Kirjaimet, haaste 008: loppukirjaimet TI

Tyhjä!

klikkaa kuva isommaksi

Juuri kun minun piti ruveta paistamaan munia!


Mustaa ja valkoista, haaste 138: Tyhjä

Lasse Lehtinen: Onni suosii rohkeaa.

Lainasin kirjastosta lukeakseni jotakin hauskaa. Ja kyllähän Lehtisellä on sana hallussaan: supliikkimies ilman muuta. Mutta silti en kauheasti tähän innostunut, jutut ovat tutunoloisia anekdootteja 60- ja 70-luvulta: poliittista ja taloudellista kähmintää,  valtapeliä ja viinan kanssa läträämistä ihan ällötykseen asti. Tätähän Lehtinen oli taustakirjoittamassa TV:n Hyvät Herrat –ohjelmaan.

Lehtisellä on varmasti paljon sisäpiirin tietoa ja muistiinpanoja noilta ajoilta, ja teksti on sujuvaa. Juttujen suoltamisesta ei kuitenkaan synny suurta romaania: jutut seurasivat toinen toistaan melko sekavasti, ilman aikajärjestystä ja sen kummemmin toisiinsa liittymättä. Henkilöitä on paljon, mutta he eivät syty elämään: vähän väliä piti tarkistaa sisäkannen sukutaulusta, kuka olikaan kyseessä. Sujuvaa, mutta kenties vähän juosten kustu.

Yksi hauska lause jäi mieleeni: ”Tyhmä puoliso on kuin roikkuva alushame: toiset huomaavat sen ensimmäisenä.”