Rapuja

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäistä kertaa elämässäni taisin nyt syödä rapuja lounaaksi, parvekkeella auringon paisteessa. Yleensä ravut kuuluvat iltaan, joten nyt tuli jotakin opiksi otettavaa. Lounaalle viisi rapua riittää mainiosti, ainakin auringonpaisteessa. Helteessä ravut nimittäin kuivuvat ja viini lämpenee lasissa nopeasti. 

Nyt rapujen keittämisestä on ruvettu puhumaan myös eettisessä mielessä, ei vain sopivasta suola-, sokeri- ja tillimäärästä. Alemmassa kuvassa näenkin saksiniekan syyttävän katseen, joka osuu omatuntooni. Nämä ravut ostin valmiiksi keitettynä, mutta ei kai se silti vapauta vastuusta. 

Ennen ei tullut mieleenkään, että ravut kärsivät, kun ne heitetään kiehuvaan veteen. Tai arveltiin, että rapu kuolee niin nopeasti, ettei se ehdi kokea kipua. Mistä me sen voisimme tietää? Miten kehittynyt ravun hermosto on? Mitä kalat mahtavat kokea veneen pohjalla sätkiessään?

klikkaa kuva isommaksi

Kylpyhuone uusiksi

Kylpyhuoneen remontti alkaa. Ensimmäinen vaihe on vanhan kuvaaminen. Vanhassa ei omasta mielestämme ole mitään vikaa, eikä koko hommaan ryhdyttäisi, ellei olisi käynyt selväksi, että amme on vaihdettava suihkutilaksi. 

Kapean ammeen paikalle ei oikein hyvin suikunurkkaa saa, joten kalusteiden järjestys menee vähän uusiksi. Pesuallas siirtyy takaseinälle, oikeaan nurkkaan ja silloin suihkulle jää hyvä tila. Taittuvien suihkuseinien  ansioista lattiatila vapautuu kokonaan, joten tarvittaessa kylpyhuoneessa mahtuu pesemään vaikka isoa koiraa - tai avustamaan suihkussa istuallaan peseytyvää ihmistä.

Venny - day one.

Eilen saapui uuteen kotiin miehen tyttären koiranpentu, Paminan pikkusisko Venny. Tässä hän on.

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

 Alkujärkytyksen jälkeen Pamina on ottanut pikkusiskon vastaan kiitettävän ystävällisesti.

klikkaa kuva isommaksi

Suloisella pienokaisella on suussaan hauenterävät pikkuhampaat, joilta turvassa eivät ole

klikkaa kuva isommaksi

sen paremmin kuvaajan housunlahkeet kuin 

klikkaa kuva isommaksi

sormetkaan.

klikkaa kuva isommaksi

Merenkävijöitä

klikkaa kuva isommaksi

Merellä on tilaa suurille ja pienille merenkävijöille. Tungosta ei ole ja matka voi jatkua aina horisonttiin asti.

klikkaa kuva isommaksi

Veneet

Komeimmat veneet, joita Suomessa olen nähnyt taitavat kellua Savonlinnan laitureissa oopperajuhlien aikaan.

Mutta aika muhkeita muskeliveneitä saa silloin tällöin nähdä myös Espoon merenkävijöiden vierasvenelaiturissa.

  

klikkaa kuva isommaksi

Tässä yksi, edestä ja

klikkaa kuva isommaksi

takaa

Koirarannassa

Mitä siellä mahtaa olla?

klikkaa kuva suuremmaksi

 Pallo! Heitä jo!!
 

klikkaa kuva suuremmaksi

Toiset tyytyvät seuraamaan leikkiä kauempaa.

klikkaa kuva suuremmaksi

klikkaa kuva isommaksi

Veneet ja nimet

Marinassa kelluvat veneet ovat melko lailla toistensa kaltaisia, toiset vain ovat isompia kuin toiset. Joukkoon mahtuu kuitenkin muutama mukavalla tavalla erilainenkin paatti. 

Työtä vaativia puuveneitä on hyvin harvassa, mutta yhden bongasin. Miehen mukaan tämä on Hai-vene.  Sulavalinjainen kaunotar oli suosittu joskus 1960-luvulla.

klikkaa kuva isommaksi

Silmääni sattui toinenkin persoonallisuus. Auroras-veneen ulkomuoto oli sympaattisella tavalla erilainen.

klikkaa kuva isommaksi

Espoon merenkävijöiden vierasvenelaiturissa majaili TOTI-vene, joka pääsi kuvaan ihan vain hauskan nimensä ansiosta

klikkaa kuva isommaksi

Yksi hauskasti nimetty purjevene lähti marinasta liikkeelle niin pahasti vastavaloon, etten saanut siitä kuvaa. Sen valkoiseen kylkeen oli mustalla huolettomasti sutaistu nimi DAS BÅT. Ihan varma en ole, oliko sanat kirjoitettu yhteen vai erikseen; olisihan myös nimi DASBÅT aika hauska. 

Nimiasiasta toiseen. Sisareni, hänen tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa pohdimme, mikä olisi hyvä nimi koiralle, jonka nimen pitää alkaa C-kirjaimella. Joku keksi, että nimi voisi olla Canis-alkuinen, canis kun on latinaa ja merkitsee koiraa. Siinä ajatusta pyöritellessämme nuorimmainen sen taisi oivaltaa: Canis-teri. Meistä tämä oli hirmuisen vitsikästä, mieheni sen sijaan ei ymmärtänyt asian hauskuutta ollenkaan ;)

Myöhemmin tarkistin labradorien rekisteristä, että Canis-alkuisia nimiä todellakin on: Canis Minor ja Canis Major.  Mutta Canis Teriä tai hienommin Canis Terryä ei ole - ainakaan vielä ;)

Joka tapauksessa Teri tai Terry olisi oiva kutsumanimi koiralle.

Illan valo

Kaikkein parasta kesässä on valo.

 

 Talvella tuntuu käsittämättömältä, että kahdeksan aikaan illalla voi vielä nauttia auringon paisteesta. 

Ihmisiä suvi-illassa

 Suomessa erityisen mukavaa on tila. Kesäiltana rantakallioilla on ihmisillä tilaa istuskella omassa rauhassaan

 eikä vesilläkään ole tungosta.

 

Laiturilla voi seurata kalojen elämää.

Aivan omaan seuraansa ei kuitenkaan tarvitse tyytyä, sillä terassilla riittää väkeä. Täällä tapaa sukulaisia, naapureita ja

koiratuttuja. Tässä Alma, 13 v., Montyn vanha ystävä.
 

Aamupala

Runsas aamupala ei koskaan ole ollut minun jutuni. Ilman suuhunpantavaa en tosin osaa päivää aloittaa, vaikka koiran tarpeiden vaatiessa aamulenkki ilman aamiaista minulta kyllä onnistuu ongelmitta. Vuosikaudet on oma aamiaiseni näyttänyt samalta: maidon kanssa Alpen-mysliä, kauranleseitä ja pellavansiemeniä lusikallinen kutakin plus kolme lusikallista mustikoita. Juomaksi tomaattimehua ja teetä. Kuvaan on otettu mukaan satunnaiset lisukkeet: siemensekoitus ja hunaja, joilla ajoittain totuttua aamupalaa täydennän.

Hotellien notkuvat aamiaispöydät makkaroineen, munakkaineen  ja makeine pullineen menevät minulta enemmäkseen aina hukkaan.

Tiedän, että aamiainen olisi päivän tärkein ateria - siis lounaan ohella - mutta minun juttuni, se on iltasyöpöttely. Mitä pitemmälle iltapäivä ennättää, sitä tiuhempaan pistäydyn keittiössä. Nyt alkaakin olla jo päiväkahvin aika.

Pinkki pörröpää

klikkaa kuva isommaksi

Lisää pihapiirin kukkivia pensaita. Olisikohan tämä ruusuangervo?

Paminan kanssa

klikkaa kuva isommaksi

Paminan kanssa päiväkävelyllä kiivettiin Westendin kallioiden kautta rantaan. 

Halusin kuvata tämän, mielestäni kauniin näkymän merelle, mutta kuvan pilasi etualalle jäävä sähkötolppa. Vaan eipä hätää: photoshoppasin sen pois. Kätevää! Tarkkaan katsomalla pientä epäjohdonmukaisuutta kuvasta kyllä löytyy, mutta ei kovin silmiin pistävää.

klikkaa kuva isommaksi

Tehtiin kaksi puolentoista tunnin lenkkiä. Aikaa kului, koska jokainen varpu oli erikseen haisteltava alhaalta ylös ja ylhäältä alas. 

Ensimmäiseltä lenkiltä kotiin palatessa tassut vähän lipsuivat juuri kiillotetuissa portaissa, ja niinpä toisen lenkin jälkeen Pamina ei suostunut portaita nousemaan ollenkaan. Viisitoista minuuttia maanittelin tuloksetta: palkintonappulatkaan eivät saaneet neidin mieltä muuttumaan. Vasta kun hain kotoa mojovan siivun possun sisäfilettä, unohtui rappusten pelottava liukkaus ja äkkiä jalat kantoivatkin hujauksessa ylös toiseen kerrokseen. Koirapsykologian oppikirjalle olisi nyt käyttöä.

klikkaa kuva isommaksi

Vaalea pörröpää

klikkaa kuva isommaksi

Angervoja on niin monta eri sorttia, ettei niistä pitäne lukua kukaan. Erilaisia pörröpäitä riittää talomme joka nurkalle. Voisikohan tämä vaalea olla mesiangervo?

 

klikkaa kuva isommaksi

Jasmiini

klikkaa kuva isommaksi

Jasmiini on keskikesän kukista kaikkein hienostunein. Sen tuoksu on vailla vertaa eikä sitä syyttä käytetä monissa parfyymeissä.

klikkaa kuva isommaksi

Mansikat ja jasmiini kuuluvat omissa mielikuvissani yhteen ja molemmat liittyvät läheisesti heinäkuun kuudennentoista päivän juhlaan, äitini syntymäpäivään, jota lapsuuteni kesähuvilalla aina vietettiin mehevän mansikkakun ympärillä jasmiinien tuoksuessa kahvipöydässä.

 

klikkaa kuva isommaksi

Miten niin monet muistot liittyvätkin määrättyihin tuoksuihin ja miten elävästi tuoksut saavatkaan vanhat muistot elämään. Kuvien jasmiinit kukkivat nyt parvekkeemme alla.

Tähtimö

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste 125 : Herkkä

Nektariinit

klikkaa kuva isommaksi

Jotenkin oli tullut siihen harhakäsitykseen, että nektariini on persikan ja luumun risteytys. Googlaamalla selvisi, että nektariini onkin persikan sileäkuorinen alalaji. Nyt kaupoissa olevat, melko pienet nektariinit ovat minusta joka tapauksessa yhä edelleen yhä enemmän luumun makuisia, erittäin maukkaita!

klikkaa kuva isommaksi

Kirsikkasuu

klikkaa kuva isommaksi

Kirsikat ovat yksi parhaista hedelmistä, mitä tiedän. Niihin tule himo. Jo niiden kukatkin ovat niiin kauniita. Ihana puu kaiken kaikkiaan. 

klikkaa kuva isommaksi

Kirsikoista tulee mieleen Japani, mutta myös Venäjä, missä kirsikkapuisto odotti kaatajaansa ja uuden ajan koittoa.  Ja tietenkin myös Schwartzwaldin kirsikkatorttu ja Mustan Rufolfin suutelema kirsikkasuu.

Maista maista mansikkaa ...

klikkaa kuva isommaksi

Mansikat ovat niin herkullisia kuvattavia, että ne on pakko kuvata uudestaan joka kesä. 

klikkaa kuva isommaksi

Aina voi yrittää paremmin tavoittaa mansikan olemusta. 

klikkaa kuva isommaksi

Tuoksu on parasta, mutta sitä ei oikein tahdo saada mukaan. 

klikkaa kuva isommaksi

Ryhtyisinkö karppaamaan?

klikkaakuva isommaksi

 

Karppaus herättää suuria tunteita. Milloin tutkimuksissa paljastuu karppauksen vaarat terveydelle, milloin taas sen edulliset terveysvaikutukset, erityisesti laihduttajille.

Tänään lööpeissä kerrotaan karppaajien vastaiskusta, ilmeisesti äskettäin raportoitua karppauksen aiheuttamaa sydäntautiriskiä vastaan.  Aihe on kuuma ja luultavasti koko käsite merkitsee eri ihmisten mielikuvissa melko lailla eri asiaa. Yhden mielestä runsas marjojen ja hedelmien syönti ilman perunaa ja vehnäjauhoja on karppaamista, toiselle se taas merkitsee voissa paistettua pekonia ja munaa.

klikkaa kuva isommaksi

Oli miten oli, useimpien mielestä varmaan on hyväksi syödä paljon antosyaniineja ja kuituja sisältäviä kasviksia (siis marjoja, hedelmiä ja vihanneksia) sekä riittävästi välttämättömiä amino- ja rasvahappoja esimerkiksi kalan muodossa. Laihtumisen kannalta tärkeintä on oikea määrä energiaa suhteessa kulutukseen. 

Kun asia lopulta on kovin simppeli ja kaiken lisäksi täysin henkilökohtainen, on mahdoton käsittää, mistä karppauksen ympärillä kiehuva raivo kumpuaa. Luulisi itse kullekin olevan saman tekevää, mitä naapuri suuhunsa pistää. Edes tupakan ja alkoholin käyttö ei näytä kirvoittavan samanlaista tarvetta oikeassa olemiseen, vaikka näiden nautintoaineiden liiallinen käyttö hyvinkin voi käydä veronmaksajien kukkarolle lisääntyvien kansansairauksien seurauksena.

Syökö itse kukin ylimääräiset kalorinsa pekonin vai viinerleipien muodossa, on muodostunut kuin uskonnoksi.  Ehkä tässä onkin kysymys juuri uskonnosta, pelastuksesta ja oikeassa olemisesta. Onhan mahdoton ymmärtää katolisten ja protestanttienkaan raivoisaa riitaa, joka on jakanut Pohjois-Irlantia vuosisatoja.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvien hiilihydraattilähteet saanevat armon myös karppaajien silmissä. Ainakaan minä en näistä aio luopua.