 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Kirjan otsikko tuli mieleeni Kuhmossa kävellessä. Useimmat talot ovat isoilla ja hyvin hoidetuilla tonteilla, ja sitten yhtäkkiä niiden välissä on hylätty talo. Kulkija jää pohtimaan, miksi näin on käynyt, missä asukkaat ovat nyt ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
 |
| klikkaa kuva isommaksi |
Autio pihapiiri on yhä kutsuvan näköinen, ja piharakennuksen katto näyttää vastakorjatulta. Ehkä talo ei sittenkään ole hylätty, vaan odottaa jotakin ...
Hyvä postaus. Itsekin olen monesti ihmetellyt maaseuduilla, että miksi ihan hyvännäköisiä asuntoja on tyhjillään. Eikö niitä voisi vuokrata tai myydä vaikka mökeiksi? Eikö niistä ole omistajalleen mitään kustannusta vai miksi kannattaa pitää tyhjillään ja antaa lahota?
VastaaPoistaPunainen Tupa, Kiitos. Marjatta Mentula omassa kommentissaan antaa asialle selityksen. Näin se taitaa olla.
PoistaHylätyt talot ovat surullisen näköisiä. Ei askella kukaan polka pitkin, ei kumarru korjaamaan pihan roskia, kaikki saa olla niinkuin on. Joskus ne ovat perikuntien taloja jota ei kukaan halua hoitaa, joskus vaan ei ole ketään. Surulista.
VastaaPoistamummeli, Niin on, surullista. Voi vain toivoa, että joku vielä ottaa vastuulleen, vaikka sitten niin että rakentaa jotain muuta tilalle.
PoistaNuo vanhat talot ovat monesti ihan riesa ja menoerä (ylläpito, perintövero) perikunnille, kun kukaan ei maksa niistä mitään. Suomussalmella erästä kerrostaloa myytiin aivan pilkkahintaan, mutta kun kukaan ei ostanut, se jouduttiin polttamaan.
VastaaPoistaMarjatta Mentula, Totta puhut, voi olla kauhea paikka, jos joutuu muuttamaan pois eikä taloa saa millään myydyksi: kulut jatkuvat samalla kun elinikäiset säästöt ovat huvenneet. Perinnöstä voi kai aina luopua, jos vain perunkirjoituksen hetkellä on niin kaukonäköinen, että tietää mikä tilanne on. Sitten ongelma siirtyy jollekulle toiselle, viimekädessä kai valtiolle.
PoistaMukava kuva ja sen aihe. Itse kuvasin viime kesänä autiotuvan pihaa, siinä on jotakin surullista, mennyttä ja kummallista. Se tuo mieleen paljon ajatuksia kuten tämäkin.
VastaaPoistaMustis, Muutos on joskus haikeaa ja surullista ja silti se voi olla väistämätöntä.
Poista