Veneitä kunnostetaan

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäiset veneet ovat jo vesillä, mutta moni poiju vielä odottaa omaansa.

klikkaa kuva isommaksi

Lisää vappumuistoja ajan tuolta puolen

klikkaa kuva isommaksi

1950-luvun puoliväli
Lapselle vapun tärkeä sisältö oli tietenkin ilmapallo ja sen valinta. Palloja oli monen sorttisia, ja aivan omaa luokkaansa olivat ns. teekkaripallot, joita oli muistaakseni tosin vain yhtä väriä, punaisia, mutta jotka olivat valtavan suuria, varmaan viisi kertaa niin suuria kuin tavalliset ilmapallot. Tietenkin ne olivat myös hyvin paljon kalliimpia. Tämä oli aiheuttaa elämäni synkimmän vappukokemuksen. Olin kahdeksanvuotias.

Olin saanut isältäni vappurahaa ja kun raha riitti himoittuun teekkaripalloon, niin tietenkin ostin sellaisen. En osannut ajatella, että vappurahan olisi pitänyt riittää muuhunkin: huiskuun ja Linnanmäkeen. Asian valjettua vaivuin epätoivoon. Olin tuhlannut koko rahan (1000 markkaa; noin 30 euroa nykyrahassa) enkä pääsisi Linnanmäelle. Mitä iloa olisi teekkaripallosta, kotonako sen kanssa olisi vain pitänyt tepastella?

Isäni ei ymmärtänyt niin arkipäiväisten asioiden päälle kuin ilmapallojen tai huvipuistojen pääsylippujen hinnat. Hän kuvitteli antaneensa tyttärelleen rahat juhlimiseen, eikä hän tullut ajatelleeksi, että lapsi pistäisi rahat menemään ennen kuin juhla edes ehtisi alkaa. Jotenkin sain asian purettua, ja isäni ymmärsi antaa vappurahan vielä toistamiseen. Pääsin Linnanmäelle ja vappu oli pelastettu.

Vapusta kerroin kirjeessä isosiskolleni, joka oli opiskelemassa Amerikassa. Kirjoitin ylpeänä, että tänä vuonna minulla oli Teekkari. En toki tiennyt, mikä on teekkari, tarkoitin sanalla ilmapalloa. Sisareni joka jo ylioppilaana tiesi, että vapun tärkein asia ei suinkaan ole ilmapallo vaan vappuheila, oli kertomansa mukaan kirjeestäni täysin ymmällään. Ymmärrettävästi.

Hauskaa Vappua!

Lisää vappumuistoja täällä

Vappu

klikkaa kuva isommaksi

Vappuna juodaan simaa ja syödään tippaleipiä - ja toivottavasti nautitaan kauniista kevätpäivästä. Näin nyt. Enää vapunviettoon ei liity samalla tavalla jännitteitä kuin elämän aikaisemmissa vaiheissa. 

Lapsena oli tosi jännää, millaisen ilmapallon sai. Vappuhuisku myös kuului kuvioihin ja ehdottomasti Linnanmäki. 

Opiskeluaikoina jännitti, millainen vappuheila ilmaantuisi ja millaiset bileet. 

Myöhemmin mentiin perheittäin vappulounaalle, ja jännitystä tuotti, mihin ravintolaan vielä saisi pöytävarauksen. Innokkaimmat perheet ja suvut nauttivat vappulounaan vakiopaikassaan jo ties monennessako polvessa - ja tiettyjen ravintoloiden vappulounaat olivat varattuja vuosiksi eteenpäin. 

Mahtaako nuori polvi viedä vapputraditioita eteenpäin? Ei aavistustakaan. Oma vappumme on vuosikausia ellei peräti -kymmeniä sujunut sujuvasti mökkimaisemissa. Nyt olemme täällä (siis Espoossa), emmekä vielä tiedä, miten ja milloin maallemuutto tänä vuonna tapahtuu.

Mustaa ja valkoista, haaste 115: Vappu

Lisää omia vappumuistoja täällä

Tapiola syntyy uudestaan

klikkaa kuva isommaksi

Puutarhakaupunki urbaanistuu. Sisältyykö lauseeseen sisäinen ristiriita eli oksimorooni?

Niin voisi ajatella, mutta näin tosiasiassa tapahtuu. Metron kylkiäisenä Tapiolaan rakennetaan huimasti lisää asuin- ja liiketaloja. Nyt on käynnissä jo kolme työmaata: yläkuvan Kaupinkallio, johon tulee kolme kerrostaloa ja seuraavan kuvan Kelloseppä, johon taloja tulee kaksi. Viimeksimainitut toki tulevat purettujen asuntolarakennusten tilalle.

klikkaa kuva isommaksi

 Revontulentien ja Etelätuulentien kulmaukseen nousee seitsemän talon kompleksi. Korkeimmat talot noussevat kuvassa taka-alalla näkyvien taskumattien korkeuteen.

klikkaa kuva isommaksi

Korkeampia taloja lienee tulossa Revontulentielle ja varsinaiset pilvenpiirtäjät ilmestynevät Keilaniemeen, johon kaavaillaan jopa nelikymmenkerroksisia pilvenpiirtäjiä.

Parin kolmen vuoden sisällä maisema muuttuu totaalisesti. Vastaavaa varmaan nähtiin silloin kun Etu-Töölö rakennettiin.

Fokusointi-kokeiluja

klikkaa kuva isommaksi

Edellisessä postauksessa kokeilin eri objektiiveja, aukkoja ja laukaisutekniikoita. Jatkoin fokuskokeiluilla. Ylläoleva kuvassa kamera on autofokusoinut helmeen, allaoleva on muuten sama, mutta fokusoin käsin helmen takana olevaan kangaskoristeeseen. Siihen autofokusointi ei jostain syystä onnistunut.

Kuvan luonne muuttuu aika tavalla: 

klikkaa kuva isommaksi

Intohimona valokuvaus

klikkaa kuva isommaksi

Valokuvatorstain haasteena on kuvata hakusana tai lause, jolla blogiin on useimmiten tultu. Omaan blogiini ei mitään selkeää vastausta löytynyt, joten otin aiheen omista avainsanoistani, joita ovat koirien ohella kirjat ja kamera.

Kuvasin siis olohuoneen pöydällä sattumalta lojuneen kirjapinon ja samalla tein kokeiluja kameran oheisleluilla. Käytin uutta pientä, pöydällä pidettävää, nivelillä käänneltävää gorillapod-jalustaa (joka kantaa 3 kg:n kameran). Kokeilin eri aukkoja, eri linssejä ja eri laukaisutekniikoita (käsilaukaisua ja kaukolaukaisua). 

Yllättäen kaikkein näkyvin ero oli eri laukaisutekniikoiden välillä. Käsilaukaisulla kuvasta tuli selvästi epäterävämpi. Voi olla, että tukevampaa jalustaa tai lyhyempää suljinaikaa (kyseisessä kokeessa se oli 1/10 sec) käytettäessä  käsilaukaisu ei aiheuttaisi yhtä suurta värähdystä. 

Erot eri objektiivien (AF-S Nikkor 18-200 mm 1:3.5-5.6 / AF-S Micro Nikkor 105 mm 1:2,8 / AF-S Nikkor 70-200 mm 1:2,8) välillä olivat yllättävän pienet, kun kuvasin noin 3 metrin etäisyydeltä 105 mm:n polttovälillä aukolla f/10. Oikeaan valotukseen tarvittava aika vaihteli objektiivista riippuen 1/40 - 1/13 sec, niin että macrolla se oli pisin ja vähemmän valovoimaisella zoomilla lyhyin. Tämäkin yllätti minut, kun olisin luullut asian olevan juuri päinvastoin.

Yllä oleva kuva on kuvattu kaukolaukaisinta käyttäen valovoimaisemmalla zoomilla, 200 mm:n polttovälillä, aukolla f/5,6 suljinajan ollessa 1/50 sec. 

Jatkoin kokeiluja keskittymällä fokusointiin: kuvat näkyvät seuraavassa postauksessa.

Valokuvatorstai, haaste 244:  Blogia kuvaava hakusana

Asiasta toiseen

Yksi kirjain 

klikkaa kuva isommaksi

voi olla

klikkaa kuva isommaksi

yksi sana

klikkaa kuva isommaksi

ja se voi tarkoittaa yhtä 

klikkaa kuva isommaksi

 tai ihan toista:

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 56: Kirjain/sana

Villiintynyt ...

klikkaa kuva isommaksi

...villiviini

Alkukirjaimet, haaste 61: VI

Hannu Tavio ja Timo Joensuu: Elämä kantaa. Syöpäpotilaan ja lääkärin keskusteluja

Asiallinen ja kattava teos eturauhassyövän hoitomahdollisuuksista potilaan ja lääkärin näkökulmasta.  Taistelu syöpää vastaan on kuin taistelu, jossa syöpä on vihollinen, lääketiede puolustava armeija ja potilas taistelutanner, jossa sota käydään. Vihollisella on monta luonnetta ja ilmenemisasua ja armeijalla on monenlaista arsenaalia ja strategiaa. Taistelukentällä on välillä rauhallista kuin asemasodassa ennen kuin vihollinen taas etenee. Joskus taistelu voitetaan ja vihollinen on nujerrettu lopullisesti. Joskus taas käy toisinpäin.

Hannu Taviolla ja Timo Joensuulla on ollut pitkä, luottamuksellinen hoitosuhde ja sen ansiosta kirjassa on lämmin ja persoonallinen ote.  Paitsi potilas Hannu Tavio on myös Suomen eturauhassyöpäyhdistys ry:n toiminnanjohtaja, Timo Joensuu on kliinisen onkologian dosentti ja yksityisen Docrates-klinikan perustaja.

Kirjan luettuani uskon saaneeni eturauhassyövästä ja sen hoitomahdollisuuksista niin paljon tietoa ja ymmärrystä kuin maallikolle on mahdollista. Minulle tällainen tieto on tärkeää, kun kyseinen vihollinen on asettunut perheeseemme kolmanneksi pyöräksi. Ymmärrän nyt realiteetit ja osaan toivottavasti suhtautua tulevaisuuteen rauhallisemmin – mitä ikinä edessä onkin.

Vintage-laukku

klikkaa kuva isommaksi

Iltalaukku 70-luvulta juhli kanssani vuosikymmenet. Kapoisen laukun täyteen sullominen ylitti lopulta sen lukon sietokyvyn, ja nyt laukku viettää eläkepäiviä kaapissani. 

Mustaa ja valkoista, haaste 114: Merkki

Vihdoinkin kevät

klikkaa kuva isommaksi

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä. Elämä palaa pihalle - vaikka vielä myssy päässä.

klikkaa kuva isommaksi

Ja ensimmäiset kukatkin nostavat päänsä.

klikkaa kuva isommaksi

Alempana on edellinen kuva sellaisena kuin kamera sen jpg-muodossa tallensi. Ylempi taas photoshopissa ahkeroimiseni tulos. En tosin tehnyt muuta kuin hivenen lisäsin tummuutta tummiin alueisiin ja pikkuisen terävöitin ja lopuksi pienensin ja tallensin raw-tiedoston jpg-muotoon. Itse kuvittelin parantaneeni kuvaa, mutta mieheni lahjomattoman palautteen mukaan käsittelemätön onkin parempi! Paljon on  siis vielä opittavaa!

Ehkä olisikin parempi olla tekemättä mitään, mutta kaikenlainen kokeileminen syyhyttää sormiani.

klikkaa kuva isommaksi

Kuvat eivät ole järin teräviä, mutta ne onkin otettu ilman jalustaa maassa kontaten. Luulen, että tilaan verkkokauppa.comista sellaisen nivelistä kootun gorillapodin, jonka saa vaikka kuinka matalalle. Nykyinen jalustani kun ei alennu kovin alas.

Leikkimisen lumo

klikkaa kuva isommaksi

Sulaa hulluutta on ostaa kallis ja painava linssi, vaikka kuvata voi paljon helpomminkin. Tähän kuitenkin pari päivää sitten, puolen vuoden pähkäilemisen jälkeen päädyin. Mutta mitäpä elämä olisi ilman hulluja intohimoja.


Valokuvatorstai, haaste 243: Hulluus

Totta vai tarua?

klikkaa kuva isommaksi

Lapset tunnetusti eläytyvät satuun voimakkaasti eivätkä ehkä aina osaa erottaa, mikä on totta ja mikä on tarua. Mutta onkohan koko yhteiskunta tai ainakin mediamaailma tullut lapseksi - vai halutaanko lukijat saattaa lapsen asemaan, kun sanomalehdissä uutisoidaan ja jopa ennakoidaan tv-sarjojen fiktiivisten henkilöiden tapahtumia kuin reaalimaailman uutisia ikään. 

Nyt jännitetään miten käy Pertti Mäkimaan (eräs Kotikadun roolihahmo), kuoleeko mies vai selviääkö. Uutinen saa suurin piirtein samanarvoisen näkyvyyden kuin todella tapahtunut koulutytön raiskaus tai traaginen perhemurha.

Nähtävästi oletetaan, että koko kansa on selvillä tv-sarjojen henkilöistä ja heidän vaiheistaan. Vai miten muuten satunnainen kulkija voi lehtien lööppejä kassalla katsoessaan tietää, mikä uutinen on totta ja mikä fiktioita. Minusta tämä on aika kummallista. Ihan kuin meitä haluttaisiin vieraannuttaa todellisuudesta ja saattaa elämään jossain kummallisessa virtuaalimaailmassa. 

Kansalle leipää ja sirkushuveja, niin se pysyy tyytyväisenä ja pitää suunsa kiinni. Eräänlaista valtapeliäkö?

Keskiössä uutta ja vanhaa

klikkaa kuva isommaksi

Uutta edustaa toimiva pippurimylly ja vanhaa vanha kello, jonka ainoa funktio enää on olla kaunis.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot, haaste 55: Keskiö

Mittarilla on väliä

klikkaa kuva isommaksi

Kuumeen mittaamisessa minulle ainoa oikea väline on vanhanaikainen kuumemittari, jossa elohopeapatsas kertoo lämpötilan. Elektronisilla vehkeillä lukema on milloin mitäkin, ja esimerkiksi korvamittarilla en saa lukemaa ollenkaan: laite näyttää pelkkää erroria. Kuumemittarin näköisellä elektronisella vempaimella saan joskus lukeman, mutta se on aina paljon alempi kuin oikealla mittarilla - yleensä jotain 35 astetta. Onkohan omassa elektroniikassani jotain vikaa?

Alkukirjaimet, haaste 60: MI

Superruokaa

klikkaa kuva isommaksi

Aina kun puhutaan ruoka-aineiden terveysvaikutuksista, on parsakaali kärkisijoilla. Sen lisäksi, että parsakaali estää syöpää, on se myös vähäkalorista, runsaskuituista ja vihannekseksi ihmeen proteiinipitoista. Sadassa grammasssa parsakaalia on proteiinia yli 4 g, hiilihydraattia 2 g ja ravintokuitua 2g. Varsinaista superruokaa siis. Maku vain on sellainen, että siihen kyllästyy jos liian usein syö.

Kohokkaana parsakaali on lisukkeena neutraalimpi, se sopii mainiosti esimerkiksi savukalan kanssa. Itse asiassa kohokkaana se on melkein täysipainoinen ateria jo sellaisenaan. Kohokas on helpohko tehtävä ja ainesosien suhteet voivat vaihdella maun mukaan. Ainoa haittapuoli on, että se ei valmistu aivan nopeasti.

Näin tein sen sormituntumalla (kahdelle):

 - Höyrytä parsakaalin palaset (noin 250g) kypsiksi ja murskaa sauvasekoittimella. Apuna voi käyttää maitoa jo tässä vaiheessa. Lisää noin puoli tl suolaa ja vähän mustapippuria myllystä.

- Sulata pari reilua veitsenkärjellistä voita kasarissa ja lisää kaksi ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kuumenna hetki ja sekoita joukkoon murskattu parsakaali ja maitoa vain sen verran että seos pysyy paksuna. Kuumenna koko ajan sekoittaen noin viisi minuuttia.

- Erota valkuaiset kahdesta kananmunasta. Lisää keltuaiset parsakaalimössöön.

- Vaahdota valkuaiset todella kovaksi niin, että vaahto pysyy ylösalaisin käännetyssä astiassa. Sekoita valkuaisvaahto varovasti parsakaalimössöön ja siirrä koko seos voideltuun kohokasvuokaan.

- Paista noin 45 min 175 asteessa.

klikkaa kuva isommaksi

Turhaa vastakkainasettelua

klikkaa kuva isommaksi

Björn Wahlroos on taas nousut otsikoihin. Nyt mies provosoi kansaa sukupolvien väliseen sotaan: eläkeläisten äänioikeutta pitäisi rajoittaa samalla kun äänioikeus annettaisiin lapsille ja syntymättömille lapsille. (Sikiöt ja tulevat sikiöt ilmeisesti käyttäisivät kantajaansa äänioikeutensa välineenä ?)  Wahlroosia huolestuttaa se, että iäkkäät muodostavat äänestäjistä liian suuren osan.

Iäkkäitä voi olla paljon, mutta eihän meillä edes ole vakavasti otettavaa puoluetta, joka keskittyisi vanhusten edunvalvontaan. Iäkkäitä tuntuvat kiinnostavan myös muut asiat kuin omaan ikäänsä liittyvien asioiden ajaminen.

Äänioikeuden rajoittamisen tielle astuminen on myös vaarallista. Kun ensimmäinen askel on otettu, mikä on seuraava? Rajoitammeko myös dementoituneiden äänivaltaa? Entä alkoholistien tai työttömien (hehän eivät kontribuoi)? Kenties otamme käyttöön älykkyysosamäärän rajan, joka on ylitettävä äänioikeuden saadakseen? Olisiko 115 sopiva? Huhhuh.

Hysterian lietsominen on sitä paitsi aivan turhaa. Niin ihmisen kuin eläintenkin geeneihin on jo ohjelmoitu tarve huolehtia jälkikasvun hyvinvoinnista. Yleensä kai vanhemmat pyrkivät kaikin tavoin turvaamaan lastensa menestystä ja myös jättämään heille hyvän perinnön. Tähänhän yhteiskuntakin on luonut välineitä, mm myöntämällä vapautuksen perintöveroista tiettyjen vakuutussäästöjen osalta. Toisekseen vanhukset ja lapset eivät voi olla toistensa vihollisia: tämän päivän nuori on huomisen vanhus. Nuorten ei siis oman etunsa nimessä kannata kovin kurjaksi vanhusten elämää kiristää. Minkä taakseen jättää sen edestään löytää. MOT.

Kulmikasta lasia

klikkaa kuva isommaksi

 Lasi on amorfista ainetta, mutta Tapio Virkkalan käsissä se näyttää kiteytyvän.

klikkaa kuva isommaksi

 Myös kristallia hiomalla lasi saadaan kulmikkaaksi

klikkaa kuva isommaksi

klikkaa kuva isommaksi

Villeroy Boch teki kaarevasta kulmikkaan

klikkaa kuva isommaksi

Mustaa ja valkoista, haaste  113: Kulmikas

Åbo Akademin säätiön ...

Helsingin Sanomat 11.4.2012

klikkaa kuva isommaksi

....  tarkoituksena on tukea ruotsinkielistä kulttuuria eikä sen sopimusjärjestelyissä tietystikään ole mitään ihmeellistä. Säätiön hallituksen puheenjohtajan Christoffer Taxellin mielestä mitään ihmeellistä ei myöskään ole säätiön tavassa ketjuttaa omistamansa eläkeyhtiön omistuksessa olevan asunnon vuokra- ja alivuokrasopimuksia säätiön johtohenkilön eduksi. (Ei tietysti olekaan ottaen huomioon, että säätiö ensin myi halvalla ja sitten osti paljon kalliimmalla erään asunnon yhdeltä toiselta sidoshenkilöltään.)

klikkaa kuva isommaksi

Kun suhmuroinnista jää kiinni, on olemassa kolme menettelytapaa. 

1) Kiellä kaikki loppuun asti. Tästä on viljalti esimerkkejä vaikkapa vaalirahoituksen tai eroottisten tekstiviestien maailmasta.

2) Myönnä, pyydä anteeksi ja esitä katuvaa. VMP-tyyppisten lausuntojen jälkeen ei aina ole selvää katuuko tekijä oikeasti tekoaan vai vain sitä että teon tökeryyden vuoksi hölmöyttään jäi kiinni.

3) No comments: Myönnä ja totea, että asiassa ei ole mitään ihmeellistä.  Kaikkein arrogantein tapa ja tähän kykenevät vain ne, jotka vilpittömästi uskovat olevansa muita ylempänä eivätkä sen vuoksi olevansa velvollisia mitenkään perustelemaan tekojaan.

P.S. Lauantaina 14.4 Iltasanomat paljasti lisää ÅA:n kummallisista järjestelyistä (linkki). 
Säätiöthän kuitenkin nauttivat verohelpotusten ansiosta yhteiskunnan tukea, joten aivan yhdentekevää ei ole, miten ne varallisuuttan hallinnoivat.

Valokuvatorstai, haaste 242: No comments

Muistatteko vielä ...

klikkaa kuva isommaksi

.. miten valokuvia otettiin ja tehtiin filmiaikana. Eikä siitä ole kuin parikymmentä vuotta, jos sitäkään. Ja tallellahan vanhat vempaimet vielä ovat, jos sattuisi huvittamaan vanhojen muistojen verestäminen.  

Digikamerat ovat mullistaneet koko valokuvaamisen käsitteen. Kuvakulmia ja säätöjä voi kokeilla mielin määrin, tulokset näkee heti ja kaiken voi pyyhkäistä pois, jos tavoiteltua lopputulosta ei saavutettu. Eikä tarvitse miettiä hukkaan menneitä pennosia. Joku asia on siis nyt paremmin kuin entiseen "hyvään" aikaan.


Alkukirjaimet, haaste 59: Fi

Työ

klikkaa kuva isommaksi

Työ tuo leivän, kun aurinko paahtaa ja pelto pölisee.

Mustaa ja valkoista, haaste 112: Työ

Pääsiäinen

klikkaa kuva isommaksi

"Virpoin varpoin tuoreeks terveeks, tulevaks vuueks,

luppaatsie munan vai kanan?"

Tällainen oli oman lapsuuteni virpomisloitsu. Silloin virvottiin kummitäti ja täti sekä tietysti oman perheen jäsenet. Silloin ei pukeuduttu mitenkään kummallisesti. Naapureita ei virvottu, koska asuimme Helsingin keskustassa eikä siellä siihen aikaan harrastettu karjalaisia perinteitä. Virpomispalkat saatiin pääsiäisaamuna. Muistan pitäneeni tarkkaa lukua, kuka oli luvannut munan ja kuka kanan. Munien sisällä oli kivisormuksia, rubiineja ja smaragdeja muistaakseni, eikä mitään muita hömpsötyksiä, joiden kokoamisessa nakkisormisilla vanhemmilla menee hermot.

Pääsiäislomalla huvilallamme naapurin lapset olivat trulleina, mutta se olikin ruotsinkielistä seutua. Silloin perinteet kulkivat vielä puhtaina erillään. Nythän trullit virpovat ja lunastavat palkkansa heti palmusunnuntaina. 

Kuvan iloinen joukko ei koostu virpomispalkoista vaan he ovat ihan oikeaa pääsiäisväkeä ja he toivottavat blogini lukijoille 

Hyvää Pääsiäistä.

Valokuvatorstai, haaste 241: Pääsiäinen

Reikiä keittiössä

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikkojen haastesanaan Reikä vastaus löytyi keittiöstä. Keittiössähän on oikeastaan paljon reikiä : niitä löytyy vaikka reikäkauhasta ja läviköistä. 

Ylemmän kuvan höyrykattilassa on isohkoja reikiä. Pienempiä reikiä löytyy valkosipulin puristimesta:

klikkaa kuva isommaksi

Ja kun vauhtiin pääsin, niin piti vielä kuvata saippua-alustankin reiät.

klikkaa kuva isommaksi

Makroviikot; haaste 53: Reikä

Äänen avaus

klikkaa kuva isommaksi

Äänekäs reviirinvartija.

Mustaa ja valkoista, haaste 111: Äänekäs

Kevät keikkuen tulevi ...

klikkaa kuva isommaksi

Askel eteen, kaksi taakse - tai kolme.  
Tänään täällä ei enää näytä keväiseltä ollenkaan.

Kahvikollaasi

klikkaa kuva isommaksi

 Kahvin voi nauttia monella tavalla, monessa ruskean sävyssä, maidolla tai maitovaahdolla, aina mielialan mukaan. 

Haasteena oli ruskean sävyjä valkoisen ja harmaan lisäksi. Harmaa jää tässä kollaasissa vähän vähälle, mutta espressokeittimen ritilässä sitä sentään vilahtaa - ja kahvikupin varjossa.

Värikollaasit: Haaste 76: Valkoinen, harmaa ja ruskean sävyt