sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Bembölen Kahvitupa ...





... oli maamerkki kun autolla ajettiin lapsuuteni huvilalle. Kahvitupa oli kohdassa, jossa vanha turuntie erosi uudesta. Vanhaa turuntietä ajettiin sitten ohi Kauklahden ja Halmeen leipomon, jossa usein myös pysähdyttiin ostamaan aleksanterinleivoksia, voipullia ja suklaapäällysteisiä eclaireja. Vajaan kymmenen kilometrin jälkeen käännyttiin Vesterkullan ja Kauhalan risteyksestä, osuuskaupan kulmalta oikealle. 
Kahvitupa seisoo edelleen mäellään kuin tienviittana, vaikka entisiä teitä ei uuden asutuksen alta enää löydykään.



Kuluneen vuoden aikana olen monesti ajanut paikan ohi matkalla Jorvin sairaalaan ja aina olen ajatellut, että Kahvitupaan pitäisi poiketa, vanhoja muistoja verestämään. Viimeksi kävin siellä 1960-luvulla sipulipihviä syömässä. Tänään sitten Jorvista tullessa vihdoin toteutin tuon aikeen. Paikka oli likipitäen täynnä ja tiskillä sai jopa jonottaa.



Kysymyksessä on siis varsin suosittu kahvila, vaikka se onkin suunnilleen keskellä ei mitään. Suosio on helppo ymmärtää, 1700-luvun rakennus on kodikas ja omaperäinen. On hienoa, että se on saanut pysyä samana kaikki nämä vuosikymmenet, ellei peräti vuosisadat. Voi tietysti olla, että suosiota lisää myös IKEAn läheisyys.

 (Surkeat kuvat on otettu erittäin vanhalla ja alkeellisella kännykälläni)

8 kommenttia:

  1. Muistot hyppäsi mieleen Kahvituvan myötä. Sinne ennen, 60- luvulla suuntautui niin usein päiväkävelyllä lasten kanssa jätskit syömään. Lasten ollessa pieniä asuimme siitä vain noin puolenkilometrin päässä, nykyisen Ikean lähellä. Nyt asun kaukana Kahvituvasta, viimeki olen käynyt sielläjoskus 2000 luvun ihan alkuaikoina.
    Silloin oli lapset pieni ja minä nuori, nyt on lapset aikuisia ja minä vanha.
    Oikein hyvää sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mummeli, Eikö olekin hienoa, että jotkut asiat säilyvät!

      Poista
  2. RR muistaa käyneensä sipulipihvillä 1979 kesken pääsykoelukemisensa. Oli kavereineen ajanut Domman lukusalista syömään ja sitten takaisin lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jutta, Juu ja K. muisteli, että Mamma olisi vienyt R:n Kahvitupaan syömään sipulipihviä vahvistusta saadakseen juuri noihin samoihin aikoihin :)

      Poista
  3. Sekö onkin vielä olemassa. Aikoinaan tuli sielläkin käytyä, silloinkin se oli suosittu paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. arleena, Hauska huomata, että Kahvitupa on blogikavereillenikin tuttu paikka!

      Poista
  4. Sisareni asuu Espossa, käymme täällä vähintäin parin vuoden välein. Jos ei muuta, niin munkkikahvit. Viimmeksi menimme niin myähään, että sulkivat viiden minuutin sisällä. Tunnelma on ihanan maalaismainen. P.S. Kaunis kesäinen kuva sinustakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaari3, Jokin siinä paikassa viehättää. Kiitos kauniista sanoistasi!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Jokainen ilahduttaa.