Vuoden vaihtumista odotellessa

 Uusi vuosi raketteineen on aina pienen jännityksen paikka koiraperheessä. Ainakin ennenkuin on selvinnyt, miten koira asiaan suhtautuu. Montyn kanssahan mitään huolta ei ollut: Monty ei reagoinut raketteihin millään tavalla, ei sisällä eikä ulkona.

Ellistä on liian aikaista tietää. Viime vuonna Elli oli ihan pikkupentu, jolle kaikki oli uutta, joten raketit eivät siinä mielessä poikenneet muusta uudesta ja oudosta. 
Nyt on kuulunut paukuttelua jo jonkin verran, eikä Elli ole toistaiseksi paljon korviaan lotkauttanut. Sohvan nurkassa on hyvä odottaa vuoden vaihtumista. 

Vielä ei ole puolen yön aika, eikä pahinta ole koettu. Äsken paukahti vähän enemmän ja olohuoneen ikkunaan näkyi komea ilotulitus taivaalta, ja siihen Elli kyllä uniltaan havahtui ja hyppäsi alas sohvalta. Nyt tultiin työhuoneeseen tekemään tätä postausta ja  Elli nukkuu jaloissani.
Toivottavasti loppuyö sujuu ilman paniikkia.

Onnellista ja leppoisaa vuotta 2016 kaikille blogini seuraajille!

Ritarinkukka

klikkaa kuva isommaksi

Tänä vuonna suosituin joulukukka on omalla kohdallani ollut amaryllis eli ritarinkukka. Ja tänä vuonna ne ovatkin komeampia kuin koskaan.

Elli opettelee kotiseutuaan

Vähitellen alamme Ellin kanssa löytää sopivia lenkkeilyreittejä. Usein olemme kulkeneet jokivartta vanhoille paikoille marinaan ja siitä edelleen koirarantaan, missä Elli saa juosta kavereiden kanssa vapaana. Sinne vain on sen verran matkaa, että vähintään puolitoista tuntia pitää reissuun kaikkineen varata.

Tänä aamuna tavattiin heti ulos tultuamme emäntineen kultainen noutaja Liinu, josta tuli Ellille hyvä kaveri. Kierrettiin porukalla Telaniitty, jossa on hyvät tilat juosta vapaana ilman pelkoa autoista. Näillä kulmilla en ole uskaltanut vielä pitää Elliä vapaana muutoin kuin toisen koiran kanssa. Pelkään, että yksikseen Elli voisi lähteä etsimään virikkeitä esimerkiksi kanin jäljistä. Liinun kanssa kaikki meni hienosti.

Myöhemmin käytiin Ellin kanssa vielä kahdestaan kokeilemassa vapaajuoksua niityllä. Jonkin verran Elli kulki omin päin hajujen perässä, mutta tuli kuitenkin kutsusta ja pillillä vislaamalla. Noin nuorelle, nopealle ja energiselle koiralle vapaana juokseminen on ihan elinehto, ja siihen Telaniitty näyttää sopivan erinomaisesti, ainakin näin pakkassäällä. Muutoin niitty on aika vetinen. Parasta siinä tietysti on, että se on melkein kodin nurkalla. 

Jouluvalot

Mustan joulun pelastus.  Vilkkuvista värivaloista en välitä, mutta lämminsävyiset ledit ovat kivat: näyttävät tien kotiin.

Aattoiltana

klikkaa kuva isommaksi

Kiltit tytöt saavat lahjoja. Elli tutkii tarkkaan, minkä avaa ensimmäisenä.

klikkaa kuva isommaksi

Paras paketti  taisi tulla Sulolta.

klikkaa kuva isommaksi

Parasta lahjoissa taisi sittenkin olla paperien repiminen. Vähän käy voimille tämä ylenpalttinen hössöttäminen.

 

Jan Guillou: Sokea piste

Kirjaston best seller –hyllystä mukaan napattu kirja osoittautui mainioksi lukukokemukseksi.

Ollaan Ruotsissa, Tukholman liepeillä Saltsjöbadenin hienossa miljöössä toisen maailmansodan jaloissa. Lauritzenin saksalais-norjalais-ruotsalaista perhettä koettelevat sota-ajan hankaluuksien ohella perheen sisäiset ristiriidat, kun osa perheen jäsenistä toimii aktiivisesti Norjan vastarintaliikkeessä ja osa Wehrmachtin upseerina Saksassa.

Sota-ajan kuvauksia moniin maihin sovitettuina on jo luettu kosolti, mutta miltä elämä maistui sota-ajan Ruotsissa on vähemmän kaluttu luu.   

Mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja on neljäs osa sarjassa Suuri vuosisata,  josta aikaisemmin ilmestyneet osat ovat Sillanrakentajat (2012), Keikari (2013) sekä Punaisen ja mustan välissä (2014).

Lintujen talipallot ...

... kiinnostavat muitakin kuin lintuja

Loppujen lopuksi talipallot piti viedä takaisin Kokelle, kun Elli ei saanut niiltä rauhaa ollenkaan.

Koken pihalla oleviin talipalloihin ylettääkseen Elli seisoi kahdella tassulla varpaillaan ja venytti kieltään paremmin yltääkseen. Kun sekään ei auttanut, niin sitten Elli ryhtyi repimään alas koko pensasta, johon pallot on ripustettu. Tulevan aitaremontin vuoksi pensas joudutaan joka tapauksessa leikkaamaan alas, niin että ei Elli  ihan korvaamatonta tuhoa aikaan saanut.
 

Ensimmäiseksi kotiin palattuaan Elli juoksi pihalle etsimään talipalloja, mutta joutui pettymään: niitä ei siellä enää ole. Eikä tule, sorry vaan linnut ja oravat!

Aamukävelyllä jokirannassa ...

.. vaihdettiin kokemuksia sterilointileikkauksesta kultaisen noutajan kanssa, jonka leikkauksesta oli neljä viikkoa. Ellillähän takana on vasta viikko toipumista. Hyvin on mennyt molemmilla. Ellillä on edessä vielä viikon verran rauhallista remmikävelyä ja kaulurin kanssa pärjäämistä, mutta pian päästään taas koirarantaan juoksemaan vapaana.

 

Ensi lumi (räntä)

kuva paranee klikkaamalla

Odottamatta ja yllättäen alkoi iltapäivällä tulla taivaalta valkoisia hiutaleita. Elli katseli ihmeissään - ei ehkä muista viime talvesta, kun oli silloin niin pikkuinen. Hauskaltahan tämä vaikuttaa!
 

kuva paranee klikkaamalla

Vähän myöhemmin, illan hämärtyessä oli jo tunnelmallisen näköistä:

kuva paranee klikkaamalla

kuva paranee klikkaamalla

kuva paranee klikkaamalla

Vaihtelu virkistää - tai sitten ei

klikkaa kuva isommaksi

Elli on nyt ihmeissään, kun välillä on päässä pönttö ja välillä taas koko tyttö on kummallisen pyjaman sisällä (body). Body on hyvä, kun sen kanssa pääsee rapsuttamaan korvia, syömään ja paremmin heittelemään leluja. Ulos bodyn kanssa ei paljon ole asiaa; ensinnäkin se kastuu sateessa ja toiseksi sen kanssa ei voi hoitaa asioitaan. Ulkona siis on oltava joko remmi tai kauluri. 

Body, joka alkuun vaikutti lupaavalta, on osoittautunt pikkuisen petolliseksi. Kun tänä aamuna heräsin, nukkui Elli vieressäni - ilkosillaan, ilman bodya. Asuste on jo sen verran venynyt, että saattaa valua pois päältä kokonaan. Onneksi Elli ei ollut käyttänyt tilaisuutta hyväkseen, ja leikkaushaavaa ei ilmeisesti ollut käsitelty hampailla. 

Yksin en siis uskalla Elliä jättää ilman kauluria, joten ei siitä loppujen lopuksi kokonaan irti päästy. Onneksi Elli ei näytä siitä kovasti pahastuvan, leikkiminenkin onnistuu jo kaulurista huolimatta. 

Vauvabody vs. kauluri

klikkaa kuva isommaksi

 Noran ja Tiitin vinkistä kävin ostamassa Ellille vauvabodyn. Jospa sen avulla vältettäisiin kauluri. Ihan alkuun ei body herätä Ellissä suurta innostusta, mutta ehkä se kuitenkin on mukavampi kuin pönttö päässä. Tärkeintä on, että toipilas ei itse pääsisi leikkaushaavaa hoitamaan.

klikkaa kuva isommaksi

En tiedä onko Ellin nyt vetänyt hiljaiseksi uusi puku vai aamulla annettu kipulääke. Joka tapauksessa Elli on asettunut päivälevolle ja siihen paras paikka näyttää olevan Sulolta lainaksi saatu tyyny.

klikkaa kuva isommaksi

Retkielämää olohuoneen lattialla

klikkaa kuva isommaksi

Elli oli eilen sterilointileikkauksessa. Nyt pitää olla aloillaan eikä sängylle saa hypätä, sen paremmin kuin sohvallekaan. Tämä on Ellille outoa. Niinpä nukumme molemmat nyt olohuoneen lattialla.

klikkaa kuva isommaksi

Siinä pötkötellessä voimme samalla ihailla harvinaisen komeaa amaryllistä.

klikkaa kuva isommaksi

Jonkman Linus: Introvertit, työpaikan hiljainen vallankumous.

Kirjaston Bestseller-hyllystä mukaan napattu kirjanen. Jonkman lukeutuu itse introvertiksi ja hyvin hän tätä ominaisuutta valottaa. Introversio ei ole tauti, sen enempää kuin esimerkiksi ujous, jota kuulemani mukaan jossain päin maailmaa pyritään parantamaan lääkkeillä.
 

Ekstroversio on vain viime aikoina ollut vallitseva muoti, kun työpaikoille halutaan hyviä tyyppejä ja tekemisen meininkiä – siis silläkin uhalla että tuloksena on paljon pöhinää, vähän tuloksia.

No, hyvä että introverttien vahvuudet tehdään tunnetuiksi, niitähän ovat mm. kyky itsenäiseen ajatteluun ja pitkäjännitteiseen työskentelyyn. Ryhmätyössä parhaaseen päästään, kun ryhmässä on sekä ekstroverttejä että introverttejä.  Tyypit täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan.

Jonkmanin kirja on ihan mielenkiintoinen, mutta editointia se olisi kaivannut. Samat asiat kertautuvat uudestaan ja uudestaan; lukijalle tulee tuon tuostakin tunne jo luetusta. Vaikka onhan kertaus opintojen äiti.

Lopussa on testi, jolla lukija voi testata oman intro-/ekstroversionsa osuudet. Sitä en jaksanut tehdä (se on uuvuttavan pitkä, joten en voi olla täydellisen introvertti). Sen sijaan tein toisen testin (linkistä http://www.arealme.com/16types/fi/), jonka mukaan olen noin 60% introvertti ja tyypiltäni filosofi. Nämä ovat hauskoja nämä testit. Käypä sinäkin tutustumassa itseesi!

Uudessa kodissa

klikkaa kuva isommaksi

Muutto on nyt takana. Tavarat on kannettu uuteen kotiin ja huonekalut alkavat olla paikoillaan. Puuhaa riittää silti hamaan tulevaisuuteen ja kadonneiden esineiden metsästämisestä on jo nyt tullut minulle uusi harrrastus - todennäköisesti koko loppuelämäkseni.

klikkaa kuva isommaksi

No, joka tapauksessa täällä on jo ihan mukavaa ja ystäviä on käynyt - ihmisiä ja koiria.

klikkaa kuva isommaksi

Koirien uimarannalla

klikkaa kuva isommaksi

Haukilahden koiraranta on Ellin paratiisi. Rannalla on tilaa juosta ja usein siellä on myös koirakavereita, jotka saa haastettua takaa-ajoon. Yhdessä juokseminen on hauskinta mitä Elli tietää. Ja pienistä jaloistaan huolimatta Elli voittaa melkein kaikki paitsi vinttikoirat - niille Ellikään ei pärjää. Mutta muuten Elli mennä vilistää kuin pallosalama.

Juoksunkisan jälkeen vielä kierros vedessä ja sitten hiekkaan pyörimään:

klikkaa kuva isommaksi

Maastoutuja puistossa

klikkaa kuva isommaksi

Jokaisella vuodenajalla on omat ilonsa. Ihmisen silmään syksyssä parasta on upea ruska, koiran mielestä parasta on lehtikasoissa piehtaroiminen.

Tulee mieleen lapsuus ja heinäladossa hyppiminen. Hauskaahan se oli - miksi emme enää osaa heittäytyä hetkeen hurmaan? Voisimme oppia koiralta paljonkin, jos uskaltaisimme.

No, joka tapauksessa iloa riittää pennun touhuja seuratessakin.

Minna Lindgren: Ehtoolehdon tuho

Minna Lindgrenin vanhusten hoivakotitrilogian viimeinen osa jatkaa Siirin, Irman ja Anna-Liisan elämän seuraamista sen jälkeen kun putkiremonttievakosta on palattu uudelleen avattuun Ehtoolehtoon.

 

Jos elämä oli ankeaa entisessä, niin uudessa Ehtoolehdossa meno on vielä kolkompaa. Kiireisen henkilökunnan tilalla ei enää ole ketään, siis elävää ihmistä, on vain älyttömiä raamatunlauseita suoltava älyseinä, itsekseen touhuava siivousrobotti ja vanhuksista huolta pitävä robotti Ahaba. Inhimillistä lämpöä systeemiin tuo älykäs hyljerobotti, joka osaa heiluttaa pyrstöään kun sille leperrellään. Systeemi toimii ohjelmoitujen algoritmien perusteella, ja sähkökatkon sattuessa lakkaa toimimastaan kokonaan.

Jos tuntuu liioittelulta, niin olen omakohtaisesti saanut todeta, että totta se on jo nyt, ainakin kun astuu sisään kodinkoneita tai keittiötasoja myyvään liikkeeseen: missään ei ole ristin sielua, kaikki kehotetaan tekemään netiss.

Lindgren kirjoittaa nasevasti kuten trilogian aiemmissakin osissa. Pidän hänen humoristis-ironisesta tyylistään. Ja mainiosti hän hallitsee nykykonsulttien kielen, joka on kuin suomea, mutta täysin omassa tyylilajissaan. Itse juonen käänteet menevät fabuloinnin puolelle, joskaan eivät ihan yhtä hulvattomasti kuin trilogian kakkososassa.

Anna-Liisan kuolema oli kaunis: sillä tavalla haluaisin itsekin täältä lähteä – saada omassa sängyssä nukahtaa lempikirjaa lukien ja siitä lyijykynällä muistiinpanoja tehden. Irman ja Siirin elämä Anna.Liisan kuoleman jälkeen varmaan muuttui vielä epätodellisemmaksi; vaan entä sitten kun viimeinenkin ystävä on poissa. Viimeinen jää yksinään sammuttamaan valoja. Aika lohdutonta!

Elli täytti vuoden

klikkaa kuva isommaksi

Ellin syntymäpäivä jäi putkiremontin jaloissa vähälle huomiolle. Kuvia kuitenkin otettiin, vaikka pari päivää myöhässä.

klikkaa kuva isommaksi

Ellin persoonallinen olemus tulee parhaisten esiin, kun kuvaan saatiin vertailuksi oikea muotovaliogöötti Sulo.

klikkaa kuva isommaksi

Elli on siis erityisen pieni ja siro - juuri sellainen kuin toivoinkin. Elli painaa melko tarkkaan puolet Sulon painosta eli 7,4 kg.

Lokakuun aamu

klikkaa kuva isommaksi

Kauniit aamut jatkuvat. Eilen kaunista sumua, tänä aamuna taas huikea auringonnousu.Tällainen maisema antaa ihmeesti voimaa, vielä kun samalla voi seurata koirien riemukasta kirmailua.

Sumuinen ranta

klikkaa kuva isommaksi. (Kuvan otti Rockyn emäntä Pirjo)

Edellisessä postauksessa ihmettelin lokakuun aurinkoisia päiviä, mutta sumukin voi olla kaunista. Tänä aamuna oli rannassa tyyntä ja sumu verhosi lähisaaret pehmoiseen utuun. Maisema oli kuin maalaus!

Elli on saanut harjoitella vapaana oloa, ja se sujuuukin jo varsin mallikkaasti. Elli juosta viipottaa, mutta ei lähde ihan omille teilleen. Kutsuun vastaa useimmiten oikein hyvin. Vain jos lähistöllä on kivoja kavereita, niin silloin korvat tahtovat mennä tukkoon.

Tänään kierrettiin koko ranta kivan villakoiran, Rockyn kanssa ja vauhti oli hirmuinen, siis koirilla. Ollakseen matalajalkainen pötkylä Elli on käsittämättömän ketterä ja vikkelä. Välillä suorastaan pelästyn, kun Elli kiitää isojen kivien päälle ja päältä alas melkein tassujen koskematta. Elämä hymyilee - on hyvä että putkiremontin kauhujen vastapainoksi on jotain oikein hauskaakin ajateltavaa! Ja onneksi olemme saaneet viettää loppupäivät aina sisareni luona kaukana työmaan metelistä.

Kultainen lokakuu

klikkaa kuva isommaksi

Olen joskus kuullut käsitteestä Goldene Oktober, mutta se ei ole istunut kovin hyvin suomalaiseen sielunmaisemaan.Vaan nytpä se on täälläkin - Kultainen Lokakuu. On ollut niin hienoja aurinkoisia aamuja, että aamulenkit ovat helposti venähtäneet parin tunnin mittaisiksi.

Macrotex haaste: Lokakuu

Doerr Anthony: Kaikki se valo jota emme näe.

Suureksi lukuromaaniksi mainittu teos rakkaudesta ja radioaalloista sekä mittaamattoman arvokkaasta timantista, joka määrää kahden lapsen kohtalon.
  
 Kirja seuraa ranskalaisen sokean tytön ja lahjakkaan saksalaisen pojan vaiheita toisen maailmansodan aikana. Joka toinen kappale kuvaa tytön elämää, joka toinen pojan. Ajassa siirrytään milloin eteenpäin, milloin taaksepäin. Tämä tuntuu olevan miltei vallitseva tapaa rakentaa romaani nykyään.

  Tyttö pakenee miehittäjiä ja poika selvittää saksalaisille joukoille vihollisen radioasemien sijaintia. Juonen kantavana jännitteenä on siis arvokas timantti, jota sokean tytön isä varjelee ja jota miehittäjä himoitsee.

   Noin viidensadan sivun jälkeen tytön ja pojan tiet kohtaavat - vain kohta taas erotakseen, vieläpä lopullisesti.
  
Ihan kiva kirja, mutta suuret ennakko-odotukset latistivat lukukokemuksen. Näinhän helposti käy, kun mitä tahansa teosta tai esitystä kovasti etukäteen hehkutetaan.

Syömälakossa

En osannut kuvitellakaan, että koirani seuraa uutisia niin tarkkaan ja että hän on poliittisesti niin valveutunut.

Tuskin oli lehdistä saatu lukea, että Irakin pakolaiset ovat valittaneet huonosta ruuasta ja uhanneet mennä syömälakkoon, kun täältä jo tuli myötätuntoa;  myös Elli lakkasi syömästä ruokaansa. Tönii vain kuppiaan kuonollaan ja yrittää piilottaa mielestään pahan ruuan maton alle.

Koulutusnameina on parempia herkkupaloja ja ne kyllä kelpaavat. Yhden kerran arkiruoka maistui, kun paikalle saapui toinen koira, jolle murkina olisi kyllä kelvannut. Ja kerran ruoka kelpasi kun lisäsin siihen vähän raakaa jauhelihaa, mutta senkin uutuudenviehätys oli pian haihtunut.

Olen kyllä huolissani, kun en ymmärrä, mikä on vikana. Ehkä se on stressi, kun putkiremontin takia paikat ovat eri tavalla, ja päivisin ollaan poissa kotoa evakossa. Toivottavasti kaveri ei ole sairas.

Voi, kun Elli osaisi puhua ja kertoisi, mikä mättää!

Myrskyä odotellessa

klikkaa kuva isommaksi

Putkiremontin takia vietämme Ellin kanssa mahdollisimman paljon aikaa kodin ulkopuolella, enimmäkseen evakossa siskon luona, mutta paljon myös ulkoillessa, usein koirarannalla. Tänä aamuna istuttiin rannalla odottamassa sääennusteen mukaista myrskyä, mutta sen sijaan olikin mitä upein aamu. Taaskaan ei ollut oikea kamera mukana, mutta jotain saa talteen kännykälläkin.

Spökigt

klikkaa kuva isommaksi

Koti on Ellin silmissä muuttunut oikeaksi kauhukabinetiksi, kun sisään tultaessa on ohitettava milloin minkäkinlaisia monstereita. Rumia ovat ja haisevat kummalliselta.

Huomenna on kolme viikkoa takanapäin ja viisi edessä. Mutta sitten alkaa olla jo aika ryhtyä valmistelemaan  muuttoa uuteen kotiin. Sitten Ellillekin toivottavasti taas rupeaa ruokakin maistumaan.

Ruumis rannalla

klikkaa kuva isommaksi

Koirien uimarannalla yhteiselo sujuu useimmiten leikin merkeissä ja kaikilla on hauskaa. Ja sitten äkkiä rannalla onkin todiste kuolemaan johtaneesta yhteenotosta. Mitä onkaan tapahtunut?

En osaa tunnistaa tätä lintua. Mikä mahtaa olla? Iso se ainakin on.

Sisäinen salapoliisini havahtuu

Oli synkkä ja myrskyinen yö. 

Kun aamu Haukilahden Pattistenpuistossa valkeni, oli penkin viereen hylätty risat lastenrattaat – ja maassa penkin takana lojui tyhjä savukerasia. Olivatko odottajalta päässeet tupakat loppumaan? Ja mitä penkillä istuja oli odottanut?

Jotakuta tuomaan lastenrattaita? Vai niiden sisään kätkettyä tavaraa? Jotainhan rattaissa oli ollut, koska selkänoja oli ratkottu auki. Onko tapahtunut rikos? Ehkä ympäristörikos, kun syyllinen ei ole viitsinyt viedä rattaita jätteiden kierrätykseen, vaan hylännyt ne puistoon – mutta miksi juuri penkin viereen, ja mitä merkitsee maassa lojuva tyhjä savukeaski? Vai onko kyseessä peräti kätketyn tavaran vaihtokauppa?

Nyt tarvittaisiin komisario Palmu paikalle!

Elämää putkiremontin alla

klikkaa kuva isommaksi

Putkiremontissa riittää Ellillä ihmeteltävää. Koti on aivan sekaisin: lattiat on peitetty inhottavan liukkailla kovalevyillä, (joiden päälle Elli ei vahingossakaan suostu astumaan) ja käytävän molempiin päihin on ilmestynyt muoviseiniä, joiden oviaukot ovat välillä auki ja välillä kiinni - ihan  kuin Unkarin rajat.

Pinnat haisevat omituiselta ja kaiken lisäksi asunnossa ramppaa umpivieraita miehiä kummallisissa kellanvihreissä liiveissään. Onko maa miehitetty vai mitä tämä oikein on??



klikkaa kuva isommaksi

Supersosiaalisena henkilönä Elli kyllä toivottaa tervetulleiksi sekä maahanmuuttajat että työmiehet ja käy iloisesti tervehtimässä jokaista, niin sisällä kuin pihallakin.

Timanttiporauksen äänistä meitä varoitettiin jo etukäteen, joten tänään oltiin siskon luona evakossa koko päivä. Otettiin homma retkeilyn kannalta ja pakattiin mukaan leluja, kirja ja eväät. Ensi viikolla jatkuu sama ohjelma.